Tarmvred - Tintorama Ep

Tintorama on todella myönteinen yllätys minulle suureksi pettymykseksi jääneen Viva6581:n jälkeen. Neljä raitaa selvästi aiempaa rujompaa Tarmvredia, jossa raitojen monitasoisuus on saanut kasvaa ilman että artistille tyypillisistä, erittäin tunnistettavista palasista on tarvinnut luopua. Kiekon A-puolen avaava Oskulden on kovinta Tarmvredia koskaan, virheetön yhdistelmä kaikkia niitä eri osa-alueita jotka tekevät rytminoisesta yhtä aikaa tutun oloista ja täysin omanlaistaan. Monimutkainen rakenne pitää sisällään niin tanssittavaa bassoa, ysärityyppisiä trancemelodioita kuin reipasta rosoisuuttakin.

Artisti: Tarmvred
Formaatti: 12"
Levy-yhtiö: Low Res
Julkaisuvuosi: 2005
Kappaleita: 4

Myös sen perässä seuraava Arsenik pitää hyvin pintansa, erityisesti hyvän ääniaaltojen vaihtelun avulla. Ikävä kyllä kappale jää lyhyehköksi ja tuntuu loppuvan kesken. Jungfrun on selvästi muita hitaampi, rakentuen kiinnostavista pianomaisista melodioista, mutta muuttuu loppua kohden tylsäksi rytmittyneeksi hälymassaksi jossa on paljon voimaa mutta vähän tehoa. Döden on kokonaisuutena vähiten tarttuva, mutta kaikkein kiinnostavin. Se ikään kuin kiertyy auki pitkästä introsta kohti ei-tanssittavaa rytmiään, niin että joka kierteellä kuvio muuttuu tai siihen lisääntyy jotakin. Vioistaankin huolimatta nämä kolme viimeistä raitaa ovat todella kovatasoisia, vaikka eivät Oskuldenin virheettömyyttä saavutakaan.

Keskeinen hankinta älykkään rytminoisen ystäville. Tämä on jotakin aivan muuta kuin ne lukuisat rytmiä pikku hälyn päälle änkevät rutiinilevyt jotka täyttävät genren markkinoita tällä hetkellä. Erittäin hieno ja monipuolinen.

Jiituomas
Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot
Tintorama was a really positive surprise for me after the highly disappointing Viva6581. Here are four tracks full of definitely rougher stuff than before, tracks on which the level of events has had a chance to multiply without any loss of those familiar elements that make Tarmvred sound like itself. The opening track of the A-side, Oskulden, is the strongest piece of Tarmvred material ever, a flawless combination of all the different elements that make rhythmic noise so very familiar and yet unique. The complex structure contains danceable bass beats, 90's trance melodies and energetic impurity.

Also the following track, Arsenik, works well, especially due to its nice use of varying sound waves. Too bad it's short and seems to stop too soon. Jungfrun is clearly slower than the others, building upwards on interesting piano-like melodies, but closer to the end it the turns into a boring mass of semi-rhythmical noises that has a lot of force but no impact. Döden is the least catchy as a whole, yet by far the most interesting of the four. Like a snake it uncoils from a long intro towards its not-really-danceable rhythm, so that during each turn something changes or gets added to the pattern. Despite their small flaws, all three of these are still excellent tracks, even though they do not reach Oskulden's level of perfection.

This is an essential purchase for friends of intelligent rhythmic noise. Something completely different than all the routine albums that simply drop beats on top of small noise, the ones seemingly flooding the rhythmic noise markets today. A very fine, multi-faceted experience.

Jiituomas