Syvenen yhdestä raidasta mutta käytännössä neljästä kappaleesta koostuva Corpus Christi yhdistää Arcana-tyyppistä neoklassis-ambientia akustisiin ja sähköisiin soittimiin. Keskeisenä soivat erityisesti kanteleet, mikä ei yllätä, kun tietää että A.T. on aiemmin soittanut niitä Nest-yhtyeessä, mutta myös pehmeällä pohjoisella rummulla on merkittävä osansa. Ensi alkuun tuntuu ettei paketissa olisi kauheasti uutta, vaikka se onkin kaunis, mutta mitä useamman kerran kiekkoa kuuntelee, sen selkeämmin lyhyen albumin erityispiirteet nousevat esiin.

Laulu muistuttaa erityisesti Arcanaa, joskus myös Deine Lakaienia, ja puheosuudet kuiskauksia joita Coph Nialla on hiljaisemmilla raidoillaan. Tyylistä riippumatta, vokaalit asettuvat taustaan erinomaisesti ja kietoutuvat akustiseen soittoon erittäin kauniisti. Syven on pintaansa syvemmältä taidokas ja kiehtova projekti, jolle soisi laajaa huomiota etherealin, neoklassisen ja ambientin ystävien parissa ympäri maailmaa. Siinä on tarpeeksi tuttua jotta siihen on helppo tarttua, mutta niin paljon omaa ettei se todellakaan maistu kopiolta. Kiekko sisältää Corpus Christin kahteen kertaan, musiikkina ja videona, joten vaikka kesto on rajattu, sisältöä on moneen käyttöön.

Jiituomas

Syven’s one-track yet actually four-song Corpus Christi combines Arcana-style neoclassical-ambient with acoustic and electronic instruments. Central to the concept are especially kanteles, which is no surprise, as A.T. has played those also in Nest, but soft Northern drums have their part in the mix. At first, it seems as if there is nothing new in the combination, despite it being pretty, but the more one listens to the short album, the better its special traits emerge. The singing mostly resembles Arcana, also at times Deine Lakaien, and the spoken parts the kinds of whispers Coph Nia has on its more silent tracks. Regardless of style, the vocals fit their background really well and twirl beautifully in between the acoustic playing. Syven is, deeper than it initially looks, a skillful and fascinating project that deserves much more visibility amongst friends of ambient, ethereal and neo-classical all around the world. It has enough of the familiar to make it easy to grasp, yet sufficiently of the new not to appear at all like a copy. The disc contains Corpus Christi twice, as music and as a music video, so while the duration is short, there’s enough content to go around.

Jiituomas