Pauliina Syrjälä - Monet Nävöt

 

Pauliina Syrjälän ensimmäinen sooloalbumi on yhdellä Saarijärven kanteleella soitettua uutta kansanmusiikkia. Raidoista viisi on artistin itsensä tekemiä ja yksi (Koivusaari) osittain traditionaalinen. Kaikki äänet on tehty yhdellä kertaa, eli päällekkäisraitoja ei ole käytetty lainkaan. Syrjälä, tunnettu instrumenttinsa mestari, soittaa kanteletta pääasiassa tikkutyylillä, krapsimalla puutikun avulla. Välillä käytössä on myös muita apuvälineitä, sormiplektroista sinitarraan.

 

Artisti: Pauliina Syrjälä
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: omakustanne
Julkaisuvuosi: 2005
Kokonaiskesto: 48:08
Kappaleita: 6

Instrumentin virtuoosimainen käsittelytaito välittyy jopa kansanmusiikkia tuntemattomalle kuulijalle aivan välittömästi. Samoin välittyy se käsittämätön rakenteen ja sävyjen kirjo jonka yksi kantele voi tarjota. Tyylillisesti levyn raidat jakaantuvat kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen niistä on hyvin modernin oloinen fuusiokansanmusiikki, joka rakentuu ja kiihtyy hiljalleen kohti huippukohtiaan, muuttuen pienissä erissä koko matkan ajan. Kuvitelkaa yksi ihminen tekemässä koko Godspeed You Black Emperorin varhaisten levyjen skaalaa yhtä aikaa yhdellä instrumentilla. Sekä avausraita Timotei että varsinkin sitä seuraava Mehtä edustavat selkeästi tätä kappaletyyppiä. Toisena on "perinteisemmän" (lue: maallikkostereotyyppiä kantelemusiikista vastaavan) oloisempi materiaali, jossa siinäkin on lukuisia epätavallisia sävyjä ja paljon voimaa. Edellä mainittu Koivusaari sekä Muanitus ovat lähinnä tätä kategoriaa. Kolmantena, ainakin minua kaikkein kiehtovimpana, tyylinä on akustinen drone. 12-minuuttinen Kamprovisaatio on käytännössä kolme peräkkäin tulevaa erilaista drone-aaltoa, jotka toimivat kukin eri tavalla hypnoottisesti. Näiden sivujen lukijoille raitaa voisi kuvata lähinnä joksikin joka yhdistää Hein orgaaniseen äänimattoon Troumin drone-raitojen nerokkaan jatkuvan variaation. Levyn päättävä raita, Miele, on muita heleämpi, hitaampi ja rauhaisampi, eikä oikeastaan asetu mihinkään edellisistä kategorioista.

Teosten luova paino on selvästikin improvisaatiossa, mutta on myös selvää, että Sibelius-Akatemian kouluttamalla kansanmuusikolla on taatusti valtava kirjo palasia joiden pohjalta lähteä luomaan omaa. Näin on syntynyt hämmentävän tehokas yhdistelmä tavallaan tuttua musiikkia, joka kykenee silti yllättämään jatkuvasti. Erityisesti runsas variaatio kappaleiden sisällä pitää huolta siitä, että kuulijan mielenkiinto ja musiikin palkitsevuus pysyvät vahvoina yhtä aikaa.

Kanteleensoiton ja/tai uuskansanmusiikin ystävälle tämä on totta kai pakollinen hankinta. Sen lisäksi uskallan erittäin lämpimästi suositella tätä myös avarakatseisille neofolkin ystäville - sekä ambientin harrastajille, sillä tavallaan, instrumentaation eroista huolimatta, Monet nävöt on tunnelmaltaan kaikkein lähimpänä juuri tuota genreä.

Upea kokemus, kunhan tätä vain lähestyy riittävän avoimin mielin.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Pauliina Syrjälä's first solo album consists of new folk music played on one Saarijärvi kantele. Four of the tracks are the artist's own, one (Koivusaari) partially traditional. Everything on the album has been played on a singular take, so there are no layered tracks in use. Syrjälä, a known master of her instrument, plays kantele mainly in the almost forgotten way of plucking it with a matchstick. Occasionally there are other tools in use as well, such as finger picks and Blu-tak. The artist's virtuosity with her instrument is immediately obvious to even a layman listener. So is the incredible range of structural and tonal shades a single kantele is able to produce.

The tracks on this album can be divided style-wise into three categories. First of these is a very modern-sounding fusion-folk, which builds up and intensifies towards its apexes while constantly transforming in small ways along the road. Imagine one person invoking the whole scale used in early Godspeed You Black Emperor works with a single instrument, and you can get close to what this is like. The opening track Timotei and especially Mehtä fall into this category. The second style is a more "traditional" (read: fitting the layman stereotype of kantele music) one, yet one that has lots of unusual nuances and loads of power. Muanitus and the aforementioned Koivusaari are representatives of this type of song. The third style, the one I myself found most intriguing, was that of acoustic drones. The 12-minute song Kamprovisaatio is essentially three different drone-waves in a row, all of which have a highly hypnotic quality to them. Our readers may gain a decent idea about the track by combining Hei's organic soundscapes with The ingenious constant variation of Troum's drone works. The album's final song, Miele, is brighter, slower and calmer than the others, and does not fit any of the categories described above.

The creative emphasis of all tracks on Monet Nävöt is clearly in improvisation, but it is obvious that a folk musician who has graduated from the Sibelius Academy has a huge store of elements she may draw upon even when creating something uniquely her own. This has resulted in an astonishingly effective combination of familiar-seeming music that keeps surprising its listeners repeatedly. Especially the wealth of variation in every piece makes sure that both the listener stays interested and the music is very rewarding at all times.

Thus, for a fan of either kantele-playing, modern folk music, or both, this is a mandatory purchase. In addition, I can easily recommend it to open-minded fans of neofolk - as well as those who favor ambient, because despite differences in the instruments used, Monet Nävöt most closely resembles that genre in mood and feel. It is a great musical experience, as long as one is open enough to its influences.

Jiituomas