Sub Luna - I

 

Sub Luna on suomalaisyleisölle erityisesti Karjalan Sissien livekokoonpanosta tutun Mikael Lindblomin folk-projekti. Se on myöskin yksi ehdottomasti viime vuosien lupaavimmista uusista neofolk-bändeistä. Tyyliä voisi kuvata jonnekin Ordo Rosarius Equilibrion ja Death in Junen puoliväliin asettuvaksi, mutta samalla bändillä on aivan oma sointinsa. Sinällään kaikki alan kliseet huomioidaan, mutta tyylillä. Akustiseen kitaraan liitetään mahtipontisia nousuja rumpuihin.

Artisti: Sub Luna
Formaatti:
CD-R
Levy-yhtiö: omakustanne
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: 100 kpl
Kokonaiskesto: 18:06
Kappaleita: 5


Sanoitukset ovat militantteja ja kryptisiä, laulu lähellä puhetta. Kolme raidoista on "perinteisempää" neofolkkia, yksi (oma suosikkini kappaleista, Days of Withering) hiukan raskaampaa folkkia ja yksi (Embracement of Fire) on kallellaan militantti-industrialin suuntaan. Sekä melodinen että lyyrinen puoli on tehty todella taitavasti, eikä niistä löydy huomauttamisen sanaa - kehuttavaa sen sijaan vaikka kuinka. Hiukan jäin kaipailemaan vielä aggressiivisemmin lausuttuja vokaaleja, mutta siinäkin on kyse lähinnä makuasiasta. Ei tätä voi oikeasti kuin kehua.

Mahtava.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Sub Luna is the folk-project of Mikael Lindblom, a man familiar to the Finnish audience mostly as the live drummer of Karjalan Sissit. It is also one of the most promising new neofolk bands that have appeared over the last few years. Sub Luna's sound could be described as being half-way between Ordo Rosarius Equilibrio and Death In June, yet it does have an essence very clearly its own. All the clihés of the genre are present, but are used with style. The acoustic guitar is accompanied by bombastic ascent to drums. The lyrics are militant and cryptic, the vocals closer to spoken words than to singing. Three of the tracks are more "traditional" neofolk, one (Days of Withering, my personal favorite) slightly harder folk and one (Embracement of Fire) leans towards military-industrial. Both the lyrical and the musical parts have been made exceptionally skillfully. Nothing in them deserves complaints, just well-deserved praise. The only change I would have liked was to a harder, more aggressive and authoritative use of vocals, but I guess that's just a matter of opinion. One really can't do anything but speak highly of this record.

Wonderful.

Jiituomas