Sturmast - Ibis redibis nunquam in bello peribis



Unkarilaisen Sturmastin linjana on pitkälti ei-koneellisin keinoin tehty martial industrial. Kyseessä on siis kokonainen bändi luomassa militanttia äänimaailmaa, lisättynä pienellä määrällä konesoundeja ja sampleja. Yhtye selvästi pyrkii luomaan kokonaisvaltaista, hypnoottista maisemaa, eikä yhtä raitaa (My Prayer is my Inner Armour) lukuun ottamatta lähde monien genren artistien tapaan leikkimään liikaa helpoilla, tarttuvilla melodioilla ja jatkuvalla toistolla. Vaikka kaikki kappaleet eivät olekaan erityisen mielenkiintoisia, koko albumia jaksaa silti kuunnella nautinnolla toistuvasti läpi.

Artisti: Sturmast
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2007
Kokonaiskesto: 35:33
Kappaleita: 7


Näin siksi, että tunnistettavat, samplaamattomat soittimet rummuista huiluun, kitarasta munniharppuun ja selloon, antavat sille hyvin rehellisen ja orgaanisen soinnin. Varsinkin hyvillä kaapeilla kuunneltuna Sturmastin musiikissa on erittäin mainio läsnäolon tuntu ja lämmin sointi. Raidat kuten The Big Play ja tylsästä alustaan herkuksi kehittyvä Veni Vidi Vici osoittavat että yhtye kykenee myös tekemään selkeästi vetäviä kappaleita, joita on nautinnollista seurata. Kehuistani huolimatta on todettava, että kokonaismaku jää silti vielä hiukan valjuksi. Mm. Marspiter ja Kriegsfall-U ovat tehneet samalla saralla vielä huomattavasti mainiompaa tavaraa kuin mitä tämä albumi sisältää. Sturmastissa on silti selkeästi potentiaalia paljon parempaan, joten jään kiinnostuksella odottelemaan yhtyeen seuraavia levyjä.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Sturmast, from Hungary, creates mostly non-machine made martial industrial. So we are dealing with a whole group making militant soundscapes, with some few additional artificial sounds and samples. It is obvious that the band seeks to invoke a holistic, hypnotic effect, and with the exception of one track (My Prayer is my Inner Armour) does not take the path chosen by many others in the genre, the way of easy and catchy melodies and constant repetition. While all of the songs aren't that interesting, the album as a whole stays enjoyable through repeated listens. This is because recognizable, non-sampled, instruments from drums to flute, from guitar to jew's harp and cello, give it an honest, organic feel. Especially when listened to with good gear, Sturmast has a nice sense of presence and warmth. Tracks like The Big Play and Veni Vidi Vici, which develops from a boring start to a gem, show that the band is also able to create catchy songs that are enjoyable to follow. Despite my praise I must say that the taste of the whole album stays a bit bland. Bands such as Marspiter and Kriegsfall-U have made music in this genre that still far surpasses what is heard here. Yet Sturmast has a lot of potential for more, so I am very interested in hearing what they'll come up in the coming years.

Jiituomas