STROM.ec - The Manual of Diagnosis

Tämä bändin itsensä vuonna 2005 julkaisema CD oli onnistunut menemään jotenkin huomioni ohitse ja sain sen käsiini vasta aivan vuoden 2006 viimeisinä päivinä. Huomasin näin käyneen muutamalle muullekin STROM.ec:stä muutoin kiinnostuneelle. Ehkä tästä voisi hieman sormella osoitella julkaisijan mainostustakin kohtaan…

 

Artisti: STROM.ec
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Neuroscan
Julkaisuvuosi: 200
5
Painos: 500 kpl.
Kesto: 48:43

Kappaleita: 10

Levyn kappaleet on jaettu kolmeen osaan (part I-III), hieman tyylisuuntiensakin mukaan vaikka part I:stä (4 ensimmäistä biisiä) ei löydy niin selkeää yhteistä nimittäjää kuin kahdesta muusta osiosta. Levyn aloittava Phineas Gage and His Iron Bar tarjoilee "jopa" melodioita ja kirskuva ambient saa seuraa pulputtavalta rytmiltä, luoden yhdessä CD:n kirkkaasti valovoimaisimman sävellyksen. Herra Myöhänen bändistä intoutui hehkuttamaan sitä suorastaan parhaimmaksi STROM.ec-kappaleeksi koskaan ja asiasta ei olekaan vaikeaa olla samaa mieltä. Kappalehan on loistava! Tästä ajan seisauttavasta aloituksesta tulee raukean hieno fiilis, jonka olisi suonut jatkuvan saman oloisella kakkosraidalla. Vaan aivoreseptorit solmuun saava Surgical Ablation of Neocortex tarjoilee kyllä sen verran häiriintyneen äänimaailman, että kuuntelutunnelma saa oitis aivan toisenlaisen vivahteen ja kuulijaa rankaistaan välittömästi rentoutumisesta. Kylläpä pojat ovatkin rakentaneet melkoisen inhan biisin, tämä ei tarkoita kuuntelukelvottomuutta vaan kappaleen villisti poukkoilevia ääniä, huh.

Kun oma pää on näin taas saatu "noise-asetukselle", kolmantena tuleva sinänsä mainio melubiisi Etiology kärsii alkulevyn aiheuttamasta mielen poukkoilusta siinä määrin, että se lukuisien kuuntelukertojen jälkeenkin soljuu aina ohi sen kummempia jälkiä jättämättä. Osan I päättävä Lobotomia tavallaan sulkee ympyrän ja palaa äänimaisemallisempaan noise-osastoon. Kappale etenee tasaisen varmasti ilman radikaaleja yllätyksiä, mutta tästä neljän biisin joukosta nostan sen tunnelmansa puolesta selkeästi hopealle.

Part II kokoaa alleen neljän biisin ryppään, jota voisi määritellä vaikkapa psykonoiseksi. Lieneekö vaikutteet kappaleen nimiin löydetty lääketieteen kirjoista vai mitä pitäisi tulkita nimistä kuten Exostosis of External Auditory Meatus tai Exigency of Parallel Electroacupuncture. Nämä biisit ovatkin osion parhaimmasta päästä. Aivonystyröitä kutkuttavia ääniä tuotetaan, mutta yhtä rankkaa vaikutusta ei saada aikaan kuin levyn kakkosraidalla. 'Harmittomia' lienee epäkelpo adjektiivi, mutta kokonaisvaltaisesti osa II ei imaise syövereihinsä toivomallani tavalla vaikka yritystä onkin.

Hoitoa on siis jatkettava part III:ssa ja voimaelektroniikka määrittää parhaiten siihen kuuluvaa kahta kappaletta. Yritän saada selville mitä Amalgam Receiver yrittää viestittää, sillä yllättäen hammaslääkärintuolille kantautuva ääni ei ole niin suoraa huutoa mitä tyylisuunnalta usein kuullaan. On aivan siinä rajoilla saako viestistä selvää kuulokkeillakaan. Ainakin yrittäminen takaa useampia kuuntelukertoja, kiintoisa kappale. Vaikka Blood of the Processes jyrisee astetta rankemmin, sanoisin siinäkin olevan samanlaista "easy-listening"-meininkiä kuin edellisessä, joten en ihmettelisi mikäli näitä joku alan DJ sopivassa tapahtumassa joskus pyörittelisi. Eivät vielä päihitä klassikoksi muodostuneen Neural Architect pitkäsoittonsa (2002) muutamia hittipaloja, mutta oikein hyviä osoituksia STROM.ec:n terävästä sävellyskynästä ja muuntautumiskyvystä.

Kirjan näköä tavoitteleviin kansiin pakattu The Manual of Diagnosis -levyä voi pitää laadukkaana ja monipuolisena audiokemiallisena tutkielmana, jonka takaa ei toki löydy pätevöityneitä psykiatreja mutta sitäkin vahvemmat kannukset tekijöiltä löytyy suomalaisen industrialin levytetystä historiasta. Tämä levy on mainio lisä siihen.


Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot