| Yhtä kaikuvaa ääntä, kaukaista kolinaa ja aivan pieniä 
        rätinöitä. Yhdellä raidalla hallitsee vesi, toisella 
        melupurskahdukset, kolmannella dronet. Ja niin edelleen. Siinä kaikki 
        Strichen tämän albumin oleelliset palaset, lukuun ottamatta 
        vaisuna äänimattona kulkevaa Die Vergangenheit-raitaa 
        ja päätöskappaletta Der schwarze Traum von der Erschiessung 
        des Gedachtnisses. Tyylilaji on jossakin minimalistisen elektroakustiikan, 
        old school -ambientin ja noiseambientin välimailla, ilman minkäänlaista 
        maisemallisuutta tai varsinaista tunnelman luomista.
 |  
        Artisti: Die StricheFormaatti: mp3
 Levy-yhtiö: Protoplazma
 Julkaisuvuosi: 2007
 Kokonaiskesto:  64:30
 Kappaleita: 10
 |  | 
   
    | Teknisesti ottaen tavara on oikein 
      hyvin tehtyä ja siinä on lukuisia toimivia ideoita. Tästäkin 
      huolimatta paketti jättää kovin kylmäksi: kukin kappale, 
      ja koko albumikin, on kautta linjan liian usein vain joukko kekseliäästi 
      peräkkäin tulevia ääniä, ei mielekkään 
      kokonaisuuden oloinen. Ainoan oleellisen laadullisen poikkeuksen muodostaa 
      14-minuuttinen Entstellt, mutta senkin kohdalla on todettava, 
      että esim. Ahasverus on tarjoillut samankaltaista tavara jo 
      paljon - ja paljon kovempitasoisena. Silti, on pakko myöntää 
      että kasaan on satu erittäin lupaava joukko palasia - hyviä 
      ääniä, hyviä rakenteita, toimivia tunnelmia. Enää 
      ei puutu kuin tapa saada ne toimimaan yhdessä, ja tältä pohjalta 
      voi saada aikaiseksi hyvin paljon. 
 Jiituomas | 
   
    | One echoing sound, a distant clanging and very small buzzes. On one track 
        the dominant sound is water, on another it's bursts of noise, on yet another 
        it's drones. And so on. That about sums up the essential elements of this 
        album by Die Striche, excluding Die Vergangenheit, which 
        contains a not very impressive layer of constant sound, and the last track, 
         Der schwarze Traum von der Erschiessung des Gedachtnisses. 
        The musical style of the album is somewhere between electro-acoustic, 
        old school ambient and noise-ambient, without any soundscape-like qualities 
        or even the creation of moods. Technically speaking the music is well 
        made and has lots of nicely functioning ideas. Nevertheless, it leaves 
        a hollow feeling: every track, as well as the album, is far too often 
        just a series of cleverly used pieces of sound, not something that feels 
        like a whole. The only exception as far as quality is concerned is the 
        14-minute track Entstellt, but material similar - and far 
        superior - to it has already been produced by artists like Ahasverus. 
        Yet I must still admit that there are many very good pieces scattered 
        throughout the album: good sounds, good structures, nice moods. All that 
        is needed is a way to make them function together, and then something 
        very good may emerge out of this basis.
 
 Jiituomas |