Sonne Hagal - Helfahrt

Helfahrt, saksalaisen Sonne Hagalin ensimmäinen pitkäsoitto, ilmestyi bändin keikan yhteydessä Wave-Gotik-Treffenissä Leipzigissa. Tietääkseni bändi on julkaissut aiemmin yhden 10":n, yhden 7":n ja pari yhteislevyä eri yhtyeiden kanssa. Helfahrtilla testataan siis ensimmäistä kertaa, kantavatko bändin omat siivet jo täyspitkän levyn ajan.

 

Artisti: Sonne Hagal
Formaatti: CD/LP
Levy-yhtiö: Eis & Licht
Julkaisuvuosi: 2002
Painos: 1000/300
Kokonaiskesto: 46 min.
Kappaleita: 12

Heti ensimmäinen kappale Memory, Hither Come paljastaa, että levyllä on kyse perinteisestä neofolkista. Samaa linjaa jatkaa myös Eismahd, jossa on todella kaunis ja surumielinen jousimelodia ja joka on mielestäni yksi levyn kauneimpia kappaleita. Sonne Hagalin vaikutteista ei ole epäilystä, sillä esimerkiksi Song of Innocence voisi olla suoraan Tony Wakefordin kynästä. Seuraavan biisin Raidho:n jujun muodostaa puolestaan kitaran unenomainen soundi, joka on saatu aikaan neofolk-yhtyeiden harvemmin käyttämällä efektillä. Tästä on kiittäminen levyllä vierailevaa :Of the Wand and the Moon:in Kim Larsenia. Futhark on puolestaan tunnelmaltaan täysin toisenlainen kappale, sen taustalla soivat elektroniset rummut ja laulu muistuttaa kovasti Michael Moynihanin tapaa käyttää ääntä. Täytyy vain todeta, että Sonne Hagal on kyllä kuunnellut esikuvansa huolella, sillä Sol Invictus- ja Blood Axis -maneerien ohella yhtyeen Death In June -vaikutteet voi kuulla esimerkiksi Song of Experience kappaleessa. Oma suosikkini levyltä on ehkäpä nopeatempoinen mutta melko lyhyt Comrade Enemy, jossa on todella loistava viulumelodia. Julkaisun LP- ja CD-versiot ovat musiikillisesti samanlaiset, mutta ne eroavat toisistaan kansitaiteen suhteen.

Kaiken kaikkiaan, muutamasta niin sanotusta kauneusvirheestä huolimatta, Sonne Hagal on mielestäni onnistunut tekemään vakuuttavan ja monipuolisen debyytin. Pienen miinuksen voisi tosin antaa muun muassa germaanista mytologiaa käsittelevien sanoitusten puuttumisesta ja englannin kielen suosimisesta saksan sijaan.

Jaakko Penttinen


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Sonne Hagals first full-length album Helfahrt appeared together with the band´s performance at the Wave Gotik Treffen in Leipzig. As far as I know, the band has earlier released one 10", one 7" and some collaborations with other bands. This means that Helfahrt is the first time the band´s capacity is tested over a whole full-length album.

Already the first song, Memory Hither Come, reveals that this album contains traditional neofolk. The same line continues on Eismahd, which has a very beautiful and sad string melody and which I consider to be one of the most beautiful songs on the record. There is no doubt about Sonne Hagal´s influences, because for instance Song of Innocence could almost have been written by Tony Wakeford. The theme on the next song, Raidhon, consists of a dreamy guitar sound, utilizing effects rarely used among neofolk-bands. For this we can thank visiting artist Kim Larsen of :Of the Wand and the Moon:. Futhark again is a completely different song, with electronic drums in the background and a way of using vocals that reminds a lot of Michael Moynihan. One can only say that Sonne Hagal have listened to their inspirators thoroughly since there are, in addition to Sol Invictus and Blood Axis, also clear influences from Death in June on the track Song of Experience. My own favourite might be the fast-paced but pretty short Comrade Enemy, which has a really excellent violin melody. The CD and vinyl versions of the album are musically identical but have different cover art.

All in all, I think Sonne Hagal have managed to make, despite a few beauty faults, a convincing and diverse debut. A small minus comes from the lack of lyrics, which mainly deal with Germanic mythology and the use of the English language instead of German.

Jaakko Penttinen