Skin Area - Journal Noir / Lithium Path


IRM
in sivuprojektina tunnettu Skin Area ei tähän mennessä ole tehnyt minuun sen suurempaa vaikutusta, ennenkuin ehkä Cold Meat Industryn viimeisimmällä kokoelmalla Flowers Made of Snow, jonka päättävä Choose Art, Not Life asetti tämän Martin Bladhin ja Magnus Lindhin taiteellisesti kunnianhimoisen projektin aivan uuteen valoon silmissäni. Tämä sai myös odottamaan aivan eri tavalla Skin Arean toista studioalbumia, etenkin kun IRMin Virgin Mind onnistui olemaan yksi parhaista CMI-julkaisuista todella pitkään aikaan.

Artisti: Skin Area
Formaatti: 2CD
Levy-yhti÷: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 200
6
Painos: 1000 kpl.
Kesto: 59:05 + 46:05

Kappaleita: 9 + 8

Odotukset palkittiin ei yhdellä, vaan kahdella albumilla yhdessä. Journal Noir ja Lithium Path ovat nimittäin periaatteessa kaksi erillistä albumia, joilla on omat soundinsa ja jopa omat kantensa, ne on vain pakattu yhteen. Samalla ne ovat myös yhdessä kuin sisarteos IRMin häkellyttävän upealle Virgin Mind-tuplalle, joka julkaistiin samanlaisissa pahvikansissa. Ja jos mahdollista, niin tämä teos räjäyttää pankin vieläkin perusteellisemmin kuin Virgin Mind teki viime vuonna.

Journal Noir on synkän painostava ja luonteeltaan surrealistisen oloinen teos. Sen avaa upea, kolkon kalmaisesti droneileva Posthumous jolla on pituutta peräti vartin verran, muuttuen painostavammaksi epävireisten viulujen vinkuessa, antaen lopulta tilaa raskaalle meluvallille. Levyllä on paljon suoraa sekä orgaanista että elektronista meluvallia, kertovia vokaaleita ja sekä instrumentaaliosioita. Samalla se on koko ajan täynnä yllätyksiä, lähes aina viimeisen päälle tyylillä toteutettuna, niin että toisistaan erilaiset kappaleet ja niiden osuudet muodostavat kerronallisen kaaren, jota vahvistavat monilla kappaleilla lausutut runot tai kertomukset. Lyriikat ovat paljolti samoilla linjoilla IRMin kanssa: ne käsittelevät taiteilijamyyttiä, sisäisiä katarttisia kokemuksia, unenomaisia surrealistisia tarinoita ja ihmisen fysiikkaan ja sen hajottamiseen liittyvää pakkomielteisyyttä. Journal Noirin loppupuolella oleva Spiral Nerve on omiin korviini teoskaksikon ainoa tyylirikko: kaoottisesti säksättävät elektroniset rytmit eivät jotenkin vain sovi kokonaisuuteen.

Lithium Path puolestaan on lämpimän orgaaninen, jota dominoivat lämpimät Troum-maiset dronet, jotka jo avaavatkin levyn raidalla Into Bliss, joka alkaa kauniin seesteisenä ja päättyy kakofoniseen huuto-osuuteen. Silti se sulaa hyvin yhteen Journal Noirin kanssa ja ne ovat kuin saman teoksen kaksi eri aspektia. Molemmilla levyillä on paljon instrumentaatiota ihan perinteisesti sähkö- ja bassokitaroilla, ja kerrankin se tehdään toimivalla tavalla (toinen tuore levy joka toteuttaa saman "tyylirikkeen" onnistuneesti on Thorofonin New Heroes). Skin Area rikkoo rajoja enemmissä määrin kuin mihin ollaan totuttu, ja onnistuu samalla tuomaan sitä kauan peräänkuulutettua innovatiisuutta ja tuoreutta varsin ummehtuneeseen musiikkilajiin. Yhtye ei pelkää pistää samaan pakettiin hyvinkin erilaisia elementtejä, ja onnistuu vieläpä luomaan niistä täysin yhtenäisen kokonaisuuden.

Kaiken kaikkiaan Journal Noir ja Lithium Path eivät ole mitään vähempää kuin mestariteos, sekä erillään että yhdessä. Se on täynnä puhdasta, raakaa luomisen voimaa joka välittyy suoraan ja konstailematta ja on yhtaikaa kaunis, ruma, seesteinen ja häiritsevä. Jos ostat vuoden aikana vain muutaman levyn koska kukaan ei tee enää mitään uutta, on tämän ehdottomasti oltava yksi niistä. Aivan pakollinen hankinta kaikille jotka ymmärtävät hyvän päälle.


John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot