Sink - The Process


Turkulainen Kaos Kontrol-levymerkki on siirtynyt industrialista enemmän sludgen ja äärihitaan rockin suuntaan. Ehkä suunnanvaihdos on myös oikeutettu, sillä industrial-musiikin julkaisukanavia löytyy maasta tällä hetkellä riittämiin, toisin kuin Kaos Kontrolin alkuaikoina.

 

Artisti:Sink
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Kaos Kontrol / Kult of Nihilow
Julkaisuvuosi: 200
8
Kesto: 39:01

Kappaleita: 7

Ensimmäinen julkaisu pitkiin aikoihin, Sink-yhtyeen The Process, liikkuu kuitenkin lahjakkaan omaperäisesti doomin ja dronemusiikin välimaastossa. Tästä nousee luonnollisesti heti esiin ajatus että yhtye kulkee Sunn0))):n suosion helpossa vanavedessä, paitsi että Sink ei kuulosta pätkääkään Sunn0))):lta.

Sinkin ”metalli” kappaleet ovat rehellistä riffittelyä, kalmaisin vokaalein jotka ajoin tuovat mieleen tiibetiläisen munkkilaulun. Droneraidat taas ovat analogisen paksuja ja kolkkoja, tuoden mieleen vanhoja death industrial-klassikoita enemmän liettualaisen Doniksen uskottavan harmaat äänimaisemat. Ainoa heikompi osuus on turhan itsetarkoitukselliseen kokeellisuuteen heittäytyvä Receiving Silence levyn keskellä.

Todella onnistunut ja uraauurtava levy joka ansaitsee suurempaa huomiota maailmalla.

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The label Kaos Kontrol has moved on from a pure industrial background more towards sludge and ultra-slow rock. The change of course is justified, as there are plenty of industrial labels in the country at the moment, unlike the early days of Kaos Kontrol. Surprisingly, the first new release on Kaos Kontrol in a long time, The Process by Finnish Sink, is an original crossover between doom metal and drone music. Naturally, the first thought is that Sink are following in the wake of Sunn0)))´s popularity – except they don´t sound anything like Sunn0))).

Sink´s “metal” tracks have rhythm, riffs and gloomy vocals that some times remind me of Tibetan chants. Their drone tracks again are beautifully thick and morbid, bringing to mind Donis´ beautifully grey soundscapes more than old death industrial classics. The only weaker moment is the overly experimental Receiving the Silence in the middle of the album.

A brilliant and pioneering record, deserving of greater attention.

John Björkman