Sine Nomine - Amenia Amanitas

Myönnän yllättyneeni tämän levyn kohdalla täysin. Aluksi kuvittelin kuuntelevani huolella tehtyä Lustmordin ja Caulin tyylistä dark ambientia, mutta ensimmäisen kappaleen kehittyessä kohti loppuaan se oli jo muuttunut tanssittavan rytmiseksi. Sama tyyli jatkuu läpi koko albumin, tuoden vahvasti mieleen Dust Brothersin erinomaisen Fight Club-soundtrackin ilman että siinä olisi juurikaan kopioinnin makua.

 

Artisti: Sine Nomine
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto: 56:06
Kappaleita: 8+1

Muutamat kappaleista olisi voinut ehkä lopettaa minuuttia tai kahta aiemmin. Toisaalta kohtuullinen jankkaavuus sopii tällaisen kevyehkön trancen tyyliin. Jokaisen uuden raidan myötä palataan takaisin ambient- tai atmospheric-maisemiin, ja lähdetään sieltä kohti rytmiä tai raskaampia droneja. Mistään HC-teknosta ei ole kyse. Luokittelisin levyn yhä selkeästi kokeellisen musiikin puolelle, sen laadukkaimpaan päähän. Kehittymisen varaa vielä toki on, mutta sinällään kaikki palaset ovat jo kohdallaan. Levyn ainoaksi varsinaiseksi rasitteeksi oikeastaan jää sen tietty tunnistettavuus, rakenteellisesti samaan kategoriaan asettuminen Coph Nian herkullisen That Which is Remade-remixalbumin kaltaisten ambientia tanssittavaksi muokkaavien teosten kanssa. Tämä on kiekko, joka tulee varmasti soimaan vielä lukuisia kertoja DJ-keikoillani. Virhettömästi tuotettu, yhtä aikaa sekä tanssittava että marginaalinen, ja uusille kuulijoille vieläpä helposti lähestyttävä. Ei ehkä maailman omaperäisin kokonaisuus, mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla.

Lämmin suositukseni, erityisesti pehmeäksi laskuksi tutustuttamaan uusia kuulijoita oudompaan tavaraan. Todella hienoa, että tällaistakin jaksetaan tehdä taidolla.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

I admit being totally surprised with this album. At first I thought I was listening to carefully constructed dark ambient of the type of Lustmord and Caul, but as the first track developed toward the end it had already developed into danceably rhythmic. The same style continues throughout the whole album, reminding me strongly of Dust Brothers' excellent Fight Club soundtrack without hardly any taste of copying.

Some of the tracks could perhaps have been ended a minute or two earlier. On the other hand, going on and on moderately fits the style of this kind of lightish trance. With each new track there's returning to ambient or atmospheric sceneries and taking off from there towards rhythm or heavier drones. It's not about any kind of HC-techno. I'd classify this record clearly in the category of experimental music, to the high-rate end of it. There's still room for development, but as such all pieces are in their places already. The only actual burden of this album is its certain recognizability, falling structurally in the same category with works rendering ambient into danceable like Coph Nia's delicious That Which is Remade remix album. This is a disc which will surely be played numerous times on my DJ-gigs. Faultlessly produced, at the same time danceable and marginal and easy to approach for new listener. Not necessarily the most original whole, but not everybody needs to be. My warm recommendation, especially as a soft landing to introduce new listeners to odder stuff. It's truly great, that people feel up to making this kind of stuff with skill.

Jiituomas