Sieben - No Less Than All

No Less Than All on mielestäni Siebenin ehdottomasti haastavin levy sitten aivan alkuaikojen. Se on periaatteessa samaa linjaa kuin muutama edeltäjänsäkin - mies, viulu ja luuppikone. Sävy on kuitenkin jollakin tasolla synkempi, ahdistuneempi ja vaikeammin lähestyttävä. Tilannetta korostaa myös vieraslaina, mainio cover Joy Divisionin Transmissionista. Albumin sointi on hiukan säröinen, sähkökitaramaisella tavalla, mikä sopii linjaan, mutta myös vieraannuttaa.

Artisti: Sieben
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: Redroom
Julkaisuvuosi: 2012
Kokonaiskesto: 47:10
Kappaleita: 12

Sen täysosumiksi nousevat oudon tarttuva No Ordinary Life ja hieno uusintatulkinta suosikkikappaleestani No Less Then All. Mutama muu raita sen sijaan jää yhden idean jutuksi, tosin hyvin mukaansatempaaviksi sellaisiksi (esim. Preacher Online). Niissäkin, kuten totta kai myös helmissä, pääosassa on Matt Howdenin jatkuvasti muovautuva, virtuoosimainen viulunkäsittely, joka täydentää jokaisen kuvion kiistämättömällä voimalla. No Less Than All on vahva albumi, jossa Howdenin viulun sävyt todellakin erottuvat ja korostuvat, ja siksi lopulta, haastavuudestaan huolimatta, yksi Siebenin parhaista, vaikka ei aivan Ogham Inside the Nightin (2005) voimaan pääsekään.

Upeaa viulun käyttöä ja nerokkaita melodioita. Mitä muuta hyvään neofolkiin edes tarvitaan?

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

No Less Than All is in my opinion Sieben’s most challenging record since the early days. It’s in principle the same stuff as were the couple preceding it - a man, a violin and a loop machine. The tone is in some way darker, however, more disturbed and harder to approach. The feeling is emphasized by the chosen cover track, Joy Division’s Transmission, which fits the violin really well. The tone of the album is slightly distorted, in an electric guitar kind of way, which fits the themes but slightly alienates. The best tracks are are the strangely catchy No Ordinay Life and a great new version of my favorite Sieben song, No Less Than All. Some of the others (such as Preacher Online) remain one-trick ponies, although very enjoyable ones. On them, as inthe gems, the main star is Matt Howden’s ever changing violin, played with incredible virtuosity, filling every movement with undeniable energy. No Less Than All is a strong album, on  which the shades and nuances of Howden’s violin really stand out and get emphasized. Thus, despite being challenging, it is one of Sieben’s best, even if it doesn't quite reach the power of Ogham Inside the Night (2005).

Wonderfull use of violin and ingenious melodies. What else does one need for great neofolk, anyway?

Jiituomas