Sieben - Each Divine Spark | ||
|
||
Sieben on tehnyt nyt radikaaleimman tyylillisen hyppäyksensä sitten siirtymisen pelkkään viuluun, lauluun ja luuppeihin. Each Divine Spark on äänimaailmaltaan edellisiä levyjä ohuempi ja terävämpi, kuin studiolive, soinniltaan entistäkin maanisempi, ja useiden kappaleiden lisävokaalit muistuttavat siitä, että Matt Howdenin kirjo on aina ollut Siebeniä laajempi. Seurauksena toisaalta on, että levy on monella tapaa myös edeltäjiään levottomampi ja siltä puuttuu hetkittäin jopa selkeä fokus. |
Artisti: Sieben |
|
Pahimmin tämä näkyy The National Anthem of Somewheren kuoron kohdalla. Toisaalta Sleep Clara Bown upea kauneus osaltaan nousee juuri Howdenin viulun kohdatessa pianon, ja kappaleen on mahdollista olla minimalistisempi kuin moni muu Siebenin teos juuri siksi, että mukana on muutakin kuin vain viulu ja ääni. Tietyllä tapaa tuntuu, että Each Divine Spark hakee polkuja takaisin kohti artistin varhaisempaa, laajakirjoisempaa ilmaisua. Välillä se tarjoaa Howdenin menneiden vuosien mestariteosten tasoisia helmiä, välillä jotenkin jäädään vasta matkalle. Oletan silti, että moni faneista on kaivannutkin juuri tämän tyyppistä muuntautumista pitkän soolokauden jälkeen, joten kritiikistäni huolimatta pidän Each Divine Sparkia erittäin tervetulleena levynä, joka muistuttaa siitä, miten monipuolinen ja taitava artisti Howden onkaan.Jiituomas |
||
|
||
|
||
Sieben has here done its most radical style change since its move to using just a violin, vocals and a loop machine. The sound style of Each Divine Spark is sharper, thinner than its predecessors, like a studio live album, the playing is even more manic than before, and the additional voices on several tracks remind the listener that Matt Howden has consistently had a spectrum much wider than just Sieben. On the other hand, all this also results in an album that is in a way much more restless than those before it, at times to the point of lacking a clear focus. This is at its most problematic during the choral parts of The National Anthem of Somewhere. Then again, the brilliant beauty of Sleep Clara Bow comes in part from precisely where Howden’s violin meets with a piano, and the track is able to be much more minimalist than many other Sieben songs precisely because it can contain more than just one instrument and one voice. It in some sense feels like Each Divine Spark seeks paths back to the artist’s older, less sparse expression. At times it offers gems on the level of Howden’s past masterpieces, at other times things do not really reach their intended goal. I nevertheless believe that many fans have been awaiting precisely this kind of change after the long solo period, so despite my critical view, I consider Each Divine Spark a very welcome album that reminds us of just how broad-ranged and skilled an artist Howden really is.Jiituomas |