| Salakapakka Sound System - War | ||
|  | ||
| Tällä   kertaa Salakapakka Sound System on valinnut entistä noisemman linjan.   Taajuusskaala on ohut, mutta sen ei anna kauaa haitata. Marko Vierikon taju pienille sävy- ja taajuuseroille takaa sen, että ohuempikin   materiaali soi täyteen mittansa hiottuna. Tietty keinotekoisuuden tuntu   (tuotantojälki saa koneet kuulostamaan läppäriltä) paistaa läpi, mutta   sen korvaa rakenteiden kekseliäisyys. Class Warin rakennevaihtelut yksinään jo muistuttavat siitä että tässä ei olla   tekemisissä tavallisen rutiinihälyn kanssa, niin sujuvasti liitokset   pelaavat.  | Artisti: Salakapakka Sound System    | 
 | 
| Race Warin vallit täydentävät sen mitä jäi puuttumaan. Pauhua, kaaosta, raivoa, katharsista. Jopa  Information Warin brutaali radionoise toimii. Ja World War 3  on yksinkertaiseti upea pauhaavassa painostavuudessaan, kuin Propergolia hiottuna   pari pykälää täydellisemmäksi. Jokainen kohta levyssä ei ole virheetön -   varsinkin loppu hajoaa - mutta ei tämän tasoinen tavara todellakaan   puissa kasva. Vierikon ammattilaisuus näkyy kautta linjan, niin   sävellyksissä kuin hionnassakin. Jiituomas | ||
|  | ||
|  | ||
| This time, Salakapakka Sound System has chosen a more noisy course. The range of frequences is narrow, but that doesn’t bother for long. Marko Vierikko’s sense for small nuances in tone and frequency guarantee that even thinner material plays to full effect. A sense of artificiality (the production style makes machines sound like a laptop) is present, but to make up for that there is plenty of novelty and complexity in the composition structures. The structural changes in Class War alone remind of the fact that this isn’t routine noise, so smooth are all the melding points. The sound walls of Race War bring that which was previously missing from the record. Force, chaos, rage, catharsis. Even the brutal radio noise of Information War works. And World War 3 is simply magnificent in its raging oppressiveness, like Propergol   refined a couple steps more towards perfection. Not every bit of this   record is perfect - there is some breaking up in integrity, especially   towards the end, but material of this quality does not grow on trees.   That Vierikko is a professional shines through, in both compositions and   production. Jiituomas | ||