Pitihän oikein vanhasta saksankielen sanakirjastani tarkistaa, mitä uusi tuttavuus Rome sekä aloituskappaleessaan Like Lovers että kansissaan julistaa. "Tämä ei ole ojennus, ainoastaan puhdasta liikuntaa". Kansikuvana on (veikkaan 60-70 vuotta) vanha mustavalkokuva miehistä ja naisista vesijumppaamassa(!) matalassa vedessä toinen käsi ylhäällä. Oli sen tarkoitus viestittää mitä tahansa, itselläni tällainen neofolkin kliseillä leikittely vetää naamaa hieman hymyyn. Oikeastaan se on omalla tavallaan oivaltavin levynkansi aikoihin vaikka tosiaan täytyykin korostaa tämän olevan ensitutustumiseni Romeen enkä sen syvemmin heidän taustojaan tunne. Eivät kuulemma ainakaan ole Roomasta tai Berliinistä…

Like Lovers -kappaleessa on ihan tarttuvan kuuloinen perusrytmi ja kertosäe. Samoin kakkosraita The Orchards luottaa tuttuihin apokalyptisen folkin elementteihin; mieslausuntaan, sampleihin, rumpuihin ja akustiseen kitaraan. Ihan pelkkää "mies ja kitara"-osastoa ei olla vaan ilmaisu on laajempaa. Ei lainkaan hassumpi, levyn paras kappale. Ja kivittäkää vain, mutta ainakin minulle tuli laulajasta jotenkin etäisesti mieleen Leonard Cohen… ja tämä oli kehu.

Une Autre Vision tuo taustalla soivalla pianomelodiallaan ja muilla elementeillään mieleen genren tunnetuimman nimen Death in Junen. Tässä genressä omaperäisyys on sen verran harvinaista, että en osaa pitää sitä täysin negatiivisena asiana. Clocks-biisin nimi tuo minulle mieleen oikeastaan, että juna meni jo eli koko tämä apokalyptinen folk on ns. menneen talven lumia…

Kappale Wake perustuu junnaavaan looppiin ja lauluun, mutta valitettavasti kuuntelijaa innostava piirre on ainoastaan sen MCD:n muista biiseistä erottuva rakenne. Biisinä ei mitenkään ihmeellinen. Tuo erottuvuus ja ei-niin-ihmeellisyys koskee myös lopetusraitaa Herbstzeitlose, joka lähinnä pianolla säestettynä biisinä jää toki mieleen, mutta itse melodia ei ole niin mahtava kuin tekijät ehkä haluavat uskoa. Resepti sinällään voisi kyllä toimia, mutta ei tällä kertaa.

Länsirintamalta ei mitään uutta eli omaperäisyydestä ei kannata puhua. Alkuosa levytyksestä oli selkeästi parempaa materiaalia enkä ihmettele lainkaan mikäli se löytää tiensä myös tuloillaan olevalle kokopitkällekin. Biisit ovat lyhyitä, kuten MCD-kestosta suhteessa kappalemäärään voi päätellä. Kokonaisuutena uppoaa keskinkertaisuuteen, mutta tulevan albumin haluaisin vielä tarkistaa.

Kimmo Niukko