Reptiljan - s/t

Kokeellista outoa ja elektronista noisea salaperäiselta projektilta, jonka ilmeisesti ensimmäinen julkaisu tämä kolmen kappaleen CD-R on. Levy alkaa yltyvällä ambientilla, joka nopeasti yltyy korkeiden elektronisten äänien sekamelskaksi ja muuttuu yhä meluisammaksi ja sekavammaksi. Kappale tuntuu toimivan jonkinlaisena introna seuraavalle, Storm in a Bottle:lle.

 

Artisti: Reptiljan
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi:
2002
Kokonaiskesto: 20:37
Kappaleita: 3

Storm in a Bottle tuntuu olevan levyn keskeinen raita. Sillä pauhaa hienosti rakennettu pauhaavaa tuulta muistuttava elektroninen "myrsky", jotka jatkuvasti toteuttaa samaa rataa. Välillä myrsky pysähtyy hetken tasaiseen meteliin tai junnaukseen (Onko levyssä naarmu? -ei, tökkiminen kuuluu näköjään asiaan.) , alkaakseen hetken päästä uudelleen tasaisen pauhunsa. Päällä vilisevät kaoottiset elektroniset piipahdukset ja puupahdukset. Välillä kappale käy puuduttavaksi mutta on samalla oudolla tavalla hypnoottinen. Vähän ajan päästä puudutus lakkaa ja kappale alkaa tuntua lähes eeppiseltä konseptikappaleelta. Myrsky on juuttunut pulloon puhaltamaan aina vaan samaa rataa, yrittäen murtaututa vapaaksi. Loppupuolella yritys käy kovaksi, voimia koetellaan ja tasaisuus katoaa hiljalleen. Loppu jää avoimeksi. Viimeinen kappale, Werefire, kuulostaa siltä kuin kaksi papukaijaa juttelisi keskenään. Sitten alkaa kuulua epämääräistä rätinää, kuin popcornia kattilassa. Vähäeleisiä muutoksia tapahtuu taustaäänissä. Viimeisillä sekunneilla isketään enemmän rätinää kehiin, mutta kappale jää aika vaisuksi. Ja Reptiljan muuten? Ehkä vähän liian outoa avautuakseen minulle kunnolla.

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Eccentric and electronic experimental noise by a mysterious project, whose first release this three track CD-R apparently is. The album begins with escalating ambient, which quickly escalates into disorder of high electronic sounds and changes into ever noisier and more inconherent. The piece seems to serve as a kind of intro to the next one, Storm in a Bottle. Storm in a Bottle seems to be the central track of the album. There rumbles a finely built electronic "storm" resembling roaring wind on it, continuously following through the same tracks. At times the storm comes to a halt into steady noise or jam (Is there a scratch on the record? - no, the hiccups seem to be there on purpose.), to start the steady rumbling anew after a while. On top of this scurry chaotic peeps and poops. Sometimes the track gets grinding, at the same time being oddly hypnotic. After a while the numbness goes away and the piece begins to feel almost like an epic concept song. The storm has gotten stuck into the bottle to blow ever the same ways, trying to break free. Towards the end, the efforts grow strong, strength is tested and steadiness gradually disappears. The ending is left open.

The last track, Werefire, sounds like two parrots chattering to each others. There are spare changes happening in the background sounds. More rattling is thrown in on the last seconds, but the track remains rather lame. And Reptiljan otherwise? Perhaps a bit too strange to be opened to me properly.

John Björkman