re-clip - grays..

Kotimainen re-clip on toisella ep:llään siirtynyt pois dronesta, karkeamman rytmisen materiaalin pariin. Kyseessä on siis kaksiraitanauhurilla taltioitua kokeilullisuutta, jossa on paljon sykettä ja usein lähes tanssittava biitti. Biisit ovat tarttuvia ja toimivia, mutta sinällään lupaavalta ensin kuulostava hiomattomuus kääntyy pian niitä itseään vastaan. Varsinkin loppupään rakenteellisesti erittäin onnistuneiden raitojen kohdalla jää pikemminkin vain ikävöimään täydellisempää tuotantojälkeä kuin nauttimaan itse teoksista, niin selkeä keskeneräisyyden tuntu syntyy.

Artisti: re-clip
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Composers Dearest
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 30:37
Kappaleita: 7

Monella tapaa grays.. onkin kuin antiteesi mainiolle Bright-kiekolle (2006), joka puolestaan oli hieman turhan kliininen. Jään odottamaan mielenkiinnolla, josko yhtye vielä onnistuu yhdistämään molempien lähestymistapojensa parhaat puolet. Minä ainakin haluaisin kuulla kuutosraidasta uuden, täyteläisemmän version – ja soittaa sitä sitten tanssilattialle rytminoisebileissä.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The Finnish band re-clip has on its second ep moved away from drone, towards rougher, more rhythmic material. So this time it’s two-track recorded experimentation, with a lot of pulsation and often a nearly danceable beat. The tracks are catchy and work well, but the unpolished feel that at first seems fresh soon turns against them. Especially with the structurally very clever songs later on the disc, one is more left wanting a fuller production style than actually enjoying the tracks, as the effect of seeming unfinished is very strong. In many ways grays.. is an antithesis to the excellent Bright ep (2006), which, in turn, had a bit too clinical sound style. I am eagerly waiting now to see if the band will eventually be able to combine the best sides of both its approaches. I for one would really like to hear a new, fuller version of track number six – and then play that to a floor full of people at some rhythmic noise party.

Jiituomas