Raison D´être - Metamorphyses

Raison D´Être julkaisee jälleen uuden studioalbumin vailla kovinkaan aikaista ennakkovaroitusta. Artisti on ollut kiistatta alansa kärkinimi sitten vuoden 2000 albuminsa The Empty Hollow Unfolds, joka mursi täysin käsitykset genren mahdollisuuksista. Seuraava Requiem for Abandoned Souls edusti suurin piirtein samaa soundia, mutta ei tuonut siihen mitään oleellista lisää. Seitsemänneltä kokopitkältä ei siis voi odottaa kuin upeaa jälkeä, ja ainoaksi kysymykseksi jääkin tuleeko tästä jälleen uusi samoja elementtejä noudattava mestariteos, vai kykeneekö Peter Andersson vielä uudistumaan?

 

Artisti: Raison D´Être
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 54:54

Kappaleita: 6

Metamorphyses osoittaakin että Raison D´être ei kosiskele yleisöä, vaan noudattaa täysin omaa taiteellista visiotaan. Se on nimittäin artistin ylivoimaisesti vaikein levy tähän saakka. Andersson tekee tässä oman metamorpfoosinsa - hän jättää kahta edellistä levyä dominoineet massiivisesti jyränneet sakraalit melodiat ja nostaa puhtaana esiin niiden orgaanisen ja konkreettisen puolen, tehden samalla aimo harppauksen minimalistisempaan suuntaan niin että tässä tanssitaan jo industrialin ja elektroakustisen musiikin rajoilla. Myöskin voisi sanoa että tyyli on liikkunut huomattavasti lähemmäs artisteja kuten Moljebka Pvlse tai Troum - kuitenkin niin että levy on sekä ilmiselvää Raison D´êtretä että aivan luonnollinen jatkumo Requiem for Abandoned Souls:ille. Siitä on vain karsittu pois kaikki Requiemia leimannut mahtipontisuus ja melodisuus, sen sijaan paljon Requiemiltä tuttuja elementtejä on kuultavissa, vain hillityn meditatiivisen hienovaraisena. Pieniä vihjauksia aiempien levyjen kuoroihin löytyy levyn aloitusraidalta, joka on jälleen kuin hiljaa, hiljaa lipuva matkaan lähtö kohti uusia sisäisiä horisontteja. Äänimaailman kehittyminen on samalla kuitenkin niin omaleimaisesti Peter Anderssonia että tekijästä ei voisi erehtyä.

Jos In Sadness Silence, and Solitude oli kuin tutustumisretki hylättyyn raunioluostariin, The Empty Hollow Unfolds kuin hautamatka ihmisen syvimpiin ja synkimpiin syövereihin ja Requiem for Abandoned Souls hyökyvän vuoristoratamainen matka läpi erilaisten taivaallisten ja helvetillisten tilojen, on Metamorphyses kuin hiljainen meditaatio henkisten vuorten huipuilla. Se on kuin täydellisen keskittymisen tila, paikka jonka korkeuksista koko maailma on vain usvaa. Pelkkä levyn kuuntelu vaatii suurta keskittymistä, sillä sen todellinen upeus on piilotettu sen äärimmäisen hienovaraisuuteen ja pienen pieniin yksityiskohtiin. Kuitenkin tuo minimalismi ja hienovaraisuus ei ehkä aina toimi levyn puolesta ja siihen voi joskus olla vaikea keskittyä tarpeeksi. Tämä ei päde levyn kertakaikkisen upeasti kehittyvään viidenteen raitaan, joka muodostaa sen kohokohdan ja voisi mielestäni hyvinkin olla paras kappale mitä Raison on tähän mennessä luonut.

Metamorphyses on erittäin vaativa, ja myös erittäin kypsä levy artistilta, joka tässä todellakin osoittaa osaavansa kehittyä vielä huipullakin. Levy ei ehkä pysty tekemään aivan samaa vaikutusta kuin The Empty Hollow Unfolds aikanaan teki, mutta siitä huolimatta se on täysin saumattoman yhtenäinen visio, joka on yhtaikaa suuri harppaus eteenpäin että selkeä jatkumo Raison D´êtren tähänastisille teoksille.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Once again Raison D´être produces a new studio album without much forewarning. The artist has undisputedly been at the top of his genre since his 2000 album The Empty Hollow Unfolds, which completely broke all conceptual boundaries about what this type of music can be. The follow-up Requiem for Abandoned Souls represented more or less the same style, but did not bring much anything new to it. This seventh full-length cannot be expected to be less than splendid craftsmanship, and the only question that remains is whether it will be another masterpiece built of the same elements, or is Peter Andersson still capable of reinventing himself?

Metamorphyses proves at least that Raison D´être does not woo his audience, but stays true to his own artistic vision: it is definitely his most difficult piece so far. Andersson makes his own metamorphosis - he abandons the dominant massive sacral melodies of the last two albums and instead lifts out their organic and concrete side, also taking a major leap towards minimalism, bringing the album close to the border between industrial and electroacoustic music. It could also be said that the style has gone surprisingly close to artists like Moljebka Pvlse and Troum - however it is still both unmistakably Raison D´être and a completely natural continuation of Requiem for Abandoned Souls. The change is that Requiem´s massive and melodic dimensions have been stripped away. Many obviously familiar elements are still there to be heard, only more subtle and meditative than ever. Small hints of earlier choir elements can be found on the opening track, which is once again like an ever so slowly floating start towards new inner horizons. The evolution of the sound is so typical Peter Andersson that one could not be mistaken of it´s maker.

If In Sadness Silence, and Solitude was like an exploration of a ruined abbey, The Empty Hollow Unfolds like a funeral journey into man´s darkest depths, and Requiem for Abandoned Souls like a thunderous ride through different heavenly and earthly states, then Metamorphyses is like a quiet meditation at the peaks of inner spiritual mountains. It is like a state of perfect concentration, a vantage point from which all the world is covered in fog, somewhere far below. Just listening to the album requires a great deal of concentration, as its true splendour is hidden within its subtle flow and fine detail. This subtility can work against the album, however, as it can sometimes be hard to stay focused. This does certainly not apply to the album´s simply magnificently flowing fifth track, which I find to be the pinnacle of the album as well as one of Raison´s best compositions so far.

Metamorphyses is a very demanding, and also very mature album from an artist who here truly proves his ability to keep evolving even at the top. The album might not be able to impress me quite as much as The Empty Hollow Unfolds originally did. Despite that, it is still a seamlessly whole vision, which is simultaneously a great leap forward and natural continuation of Raison D´être´s works this far.

John Björkman