Pyhä Kuolema - Saavun Vaikken Kulkisi

Pyhä Kuolema jatkaa hyvin suoraan siitä mihin Mikko Pöyhösen edellinen projekti, Tuhat Kuolemaa Sekunnissa jäi, kuitenkin niin, että folk-elementti on nyt selvästi korostuneempi. Tämä on mielestäni selkeän hyvä asia. Osa kappaleista on yhä kitaravetoista akustista indie-rockia (esim. Ajattele minua), joka ei oikein kunnolla tunnu toimivan, mutta mitä neofolkimmassa laidassa mennään, sitä omaperäisempää herkkua seasta löytyy.

Artisti: Pyhä Kuolema
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: Anima Arctica
Julkaisuvuosi: 2011
Painos: 300 kpl
Kokonaiskesto: 34:24
Kappaleita: 12

Esimerkiksi Nuori maa ja Tanssi vainajille yhdistävät kauniisti folkin ideoita hyvin kotimaisiin elementteihin, tavalla johon en ole muualla törmännyt. Vieläkin ilmaisua voisi terävöittää, tasoon jota toistaiseksi vain erinomainen Pyhän äidin kuolema nyt edustaa. Se on erittäin hieno, synkkä ja yksinkertaisella tavalla todella tehokas, perinteitä kunnioittava laulu.

Pyhä Kuolema ei selvästikään ole oikein päättänyt, mitä haluaa tehdä, mutta lupaa paljon. Ja albumin parhaat kappaleet ovat selkeän hyviä, omaperäisiä teoksia jotka sekä kunnioittavat vanhaa että etsivät ja löytävät uutta. Hienoa nähdä, että Suomessa yhä on uutta lupausta nefolkin saralla.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Pyhä Kuolema continues quite directly from where Mikko Pöyhönen’s previous project, Tuhat Kuolemaa Sekunnissa, left off. This time, though, the folk elements have clearly more emphasis. I find that a very good thing. Some of the songs are still guitar-driven acoustic indie-rock (such as Ajattele minua), which doesn’t really work. The more the material moves towards neofolk, however, the more innovative gems are produced. For example, Nuori maa and Tanssi vainajille beautifully combine folk’s ideas to Finnish elements, in a way I have not seen elsewhere. The expression could be sharper still, on the level now represented only by the excellent Pyhän äidin kuolema. It is a very fine, gloomy, and in a simple way very effective song that obviously respects traditions.

PyhäKuolema clearly has not yet decided what it really wants to do, but it promisses a lot. The best tracks on the album are indeed fine and innovative. They pay homage to the old while seeking the new. I am happy to see that Finland still has promissing, coming artists within neofolk.

Jiituomas