Puissance - Mother of Disease

Puissance, joka suomeksi tarkoittaa mahtia, on vahvimmillaan tällä kolmannella pitkäsoitollaan. Tämä levy ei ole Cold Meat Industryn julkaisema kuten kaksi edellistä vaan puolalainen Fluttering Dragon signasi bändin, koska CMI ei halunnut enää jatkaa yhteistyötä pitkälti johtuen bändin lievästi sanoen kyseenalaisesta imagosta.

 

Artisti: Puissance
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Fluttering Dragon
Julkaisuvuosi: 1999
Kokonaiskesto: 44:33
Kappaleita: 8

Jyrkkä ihmisviha ja negatiivisuus (realistisuus) huokuvat heidän musiikistaan ja lausunnoistaan niin, että heidän niskaansa on aiheetta yritetty sovittaa jopa fasismin veren tahrimaa viittaa. Puissance ei kuitenkaan ole poliittisesti motivoitunut orkesteri vaan ainoastaan antihumanistinen, joka yksinkertaisesti vain vihaa kaikkia. Ei siis liene yllättävää, että toinen Söderlund/Möller-kaksikosta onkin passitettu Ruotsissa sairaseläkkeelle diagnoosinaan misantropia. Levyn nimibiisi onkin sanojensa ansiosta täydellisimpiä ahdistus-kappaleita, joita on koskaan vastaan tullut. Siinä kerrotaan 25:stä ennalta valitusta henkilöstä, jotka jakautuvat viiteen eri ryhmään ja nämä matkaavat kohti entisen Neuvostoliiton alueita. Siellä sitten ensiksi mustan pörssin asekaupoille, jonka jälkeen päämääränä ovat 5 eri puolilla tätä suunnattoman suurta maata olevaa ydinreaktoria... No, tarinan kertominen sikseen, mutta kappale loppuu synkeän kauniisiin sanoihin: "We are all dead now the heroes of the apocalypse, and so are you. And so is the mother disease." Kaikkea tätä säestää hienot jousimelodiat ja mahtipontinen rummuttelu. Upeaa kerrassaan! Tietenkään mitenkään ihannoimatta taannoisia New Yorkin tapahtumia, kyllä nuo iskut heti mieleen tulevat levyä kuunnellessa (albumi nauhoitettu siis jo 1997-98!).

Jos musiikkityyliä haluaisi yrittää määritellä, niin ehkäpä 'apocalyptic neo-classical industrial' olisi lähinnä oikeaa. Hahmottamista voisi auttaa, jos kuvailisin tätä In Slaughter Nativesin ja In The Nurseryn täydelliseksi risteytykseksi. Ja kyllähän sanapari Cold Meat kertoo jo aika monille millä linjoilla liikutaan.

Kahdeksasta biisistä melkein kaikki ovat uusklassisella otteella (jouset, rytmikäs rummuttelu ja yleinen mahtipontisuus) sovitettuja, mutta esim. Post ruin symphony maalailee karkealla äänimaisemallaan tajuntaan kuvia ydintalven aikaisesta kuolleesta sora-autiomaasta. Ja se sopii levyn teemaan paremmin kuin loistavasti. Toinen linjasta poikkeava biisi on Human Error, jossa väittäisin olevan ilmiselviä Laibach-vaikutteita. Sanalla sanoen; loistava levy, hommaa oitis jos tunnet tyylisuunnan omaksesi.

Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot