Psychic Space Invasion - All God´s Children Got Space

 

Walesilaisen experimental/dronelafka Elvis Coffee Recordsin keskeisimmän artistin Psychic Space Invasionin ties kuinka mones kokopitkä on jopa PSI:ksi varsin erikoinen kokonaisuus.

Artisti: Psychic Space Invasion
Formaatti: CD-R
Levy-yhti÷: Elvis Coffee Records
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 43:28

Kappaleita: 1

All God´s Children Got Space koostuu oikeastaan loputtoman tuntuisesta sähköurkumaisesta dronesta, jonka taustalta löytyy hitaita, hitaita muutoksia. Taustalle liukuu lisädroneja samasta äänestä, tai muovautuu looppaavia melodianpätkiä. Äärimmäistä monotonisuutta ja minimalismia siis. Tällä kertaa homma ei kuitenkaan toimi, ainakaan minulle. Levy on täydellinen esimerkki siitä kuinka joku voi tehdä periaatteessa samaa kuin vaikka Moljebka Pvlse, vaan niin että se muuttuu täysin mielenkiinnottomaksi. Ääni ei yksinkertaisesti kiehdo, kaappaa mukaansa tai vaikuta juuri millään tavalla. Se ei onnistu olemaan monotonisuudessaan hypnoottinen, eikä myöskään olemaan elävän tuntuinen niin että se voisi luoda kauniin tunnelman. Se on vain tylsä. Jos tahtoo oikeasti hyvää monotonista urkuharmonidronea sitä voi etsiä vaikkapa Current 93:n Sleep Has His House:lta.

Psychic Space Invasion on toki mielestäni lahjakas artisti, mutta tällä kertaa tuli huti.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This is the umptienth full-length of Psychic Space Invasion, main artist on Welsh experimental label Elvis Coffee Records. All God´s Children Got Space is quite a peculiar album, even for PSI.

The album consists of an endless organ-like drone, accompanied by slow, slow minimal changes in the background. Additional drones of the same sound fade in and out, and shape into tiny looping melodies. Extremely monotonous and minimalistic is another way of putting it. In this case, minimalism does not work out for its own benefit, at least in my opinion. The record is an excellent example of how someone can make music that is essentially the same as, for instance Moljebka Pvlse, just completely uninteresting. It is simply the quality of the sound that fails to fascinate me, grab a hold of me or affect me in any other way. It does not succeed in being hypnotically monotonous, or alive enough to create an encompassing atmosphere. It is just boring. Those seeking good, vibrant organ drones can start on Current 93:s Sleep Has His House.

I do find Psychic Space Invasion to be a talented artist, but this one is simply a miss.

John Björkman