Kimmo Pohjonen - Kluster

Kluster on Pohjosen toinen albumi. Edellisestä, Kielo:sta, on kulunut kolme vuotta. Täytyy tunnustaa, että haitarishamaaniksikin tituleerattua Pohjosta sen enempää tuntematta (tiesin vain, että mies soittaa haitaria useiden efektien läpi) tämä uusikin levy pääsi ilmestyessään livahtamaan minulta täysin ohi, kuten varmaan monelta muultakin näitä sivuja lukevalta. Onneksi korviini kantautuneet monet lämpimät kehut saivat minut kiinnostumaan Pohjosen uudesta levystä, joka on positiivisessa mielessä hämmentävä paketti.

 

Artisti: Kimmo Pohjonen
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Rockadillo
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto: 57 min.
Kappaleita: 10

Kluster alkaa rytmikkäällä Ulaani:lla, joka vyöryy päälle kuin pelko pimeässä metsässä. Sama tunnelma jatkuu myös toisessa kappaleessa, mutta Loskan kohdalla haitarin ja taustalla raksuttavien rytmien intensiivisyyden hiljetessä kuulija saa pienen hengähdystauon. Biisin juju muodostuu mainiosta rytmistä ja osoittaa että tämän hetken kokeellisinta musiikkia tehdään kyllä jossakin aivan muualla kuin industrial-musiikin piirissä. Aroma:ssa päästään ehkäpä tämän levyn iloisimpiin tunnelmiin, joka on samalla myös alkupään biisejä melodisempi ja sitä seuraavassa Kaluaja:ssa Pohjosen haitari soi leveästi ja kappale edustaakin monipuolisuudessaan hienosti koko levyä ja sen tunnelmaa Pohjosen hymistessä välillä haitarinsa mukana. Alla alkaa karhun murinaa muistuttavalla äänellä, joka jatkuu läpi kappaleen, luoden kappaleeseen oudon tunnelman. Voima on puolestaan vähitellen huippuunsa kasvava biisi. Levyn päättävään Avanto:on, jossa delayn avulla luotu rytmi tuntuu vaipuvan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle, on onnistuttu samaan kiinni todella hienosta tunnelmasta. Kappale ilmaisee ikään kuin t(r)anssin jälkeistä lepotilaa ja siihen liittyvää rauhoittumisen tunnetta. Pienen tauon jälkeen CD:n lopusta löytyy vielä musiikkia, jota ei mielestäni olisi ollut välttämätöntä laittaa levylle, sillä Avanto toimii jo itsessään onnistuneena lopetusbiisinä Klusterin aikana läpikäydylle matkalle.

Klusteria kokonaisuudessaan leimaa tietty korpimaisuus, Pohjosen musiikki tulee kuin syvältä suomalaisen metsän uumenista. Mitä muuta voi enää sanoa levystä, jolla ei heikkoja hetkiä tunnu olevan ja joka kouraisee syvältä, kuin että se on yksinkertaisesti tapaus.

Jaakko Penttinen

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot