Parade Ground - Rosary

Parade Ground on toisella albumillaan pitkälti kuvattavissa vanhan linjan post-punkiksi, mutta siinä on vaikutteita ja sävyjä paljon muualtakin. Sekoittakaa yhtälöön sekä runsaasti palasia varhaisesta industrialista että erinomainen moderni tuotantojälki (vastuussa Front 242:en Patrick Codenys), niin saatte jonkinlaista idea missä mennään. Alkuun tulos vaikuttaa hiukan tylsältä, kuin kuuntelisi vaisua yritystä olla Cabaret Voltaire, mutta mitä pitemmälle edetään, sitä vahvemmaksi materiaali muuttuu. Muutamat loppupään raidoista, varsinkin Europe Side Down ja Fight Time, ovat puhdasta nerokkuutta.

Artisti: Parade Ground
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Sleep Walking
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 71:19
Kappaleita: 30

Ja kerta kerralta paketti kuulostaa kokonaisuutenakin paremmalta, ja levyn 15 varsinaisen raidan välissä olevat lyhyet äänipätkät, toisin kuin voisi luulla, sitovat tehokkaasti toisistaan eroavia kappaleita yhteen. Pierre ja Jean-Marc Pauly ovat onnistuneet luomaan juuri sellaista retrokamaa, josta ainakin minä pidän: vanhan tyylistä, mutta uusilla innovaatioilla, soundeiltaan karua, mutta tehtynä niin että sen huomaa heti olevan ratkaisu, ei osaamisen puutetta.

Tämä levy tulee taatusti soimaan kotonani vielä paljon jatkossakin.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Parade Ground's second album is best described as old scholl post-punk, but it does have influences and tones from many other styles as well. Mix into that some pieces from early industrial and a perfect modern production quality (by Patrick Codenys of Front 242), and you get some idea. At first the results seem a bit boring, like a weak attempt at being Cabaret Voltaire, but the further things proceed, the stronger the material becomes. A few of the tracks closer to the end, especially Europe Side Down and Fight Time, are pure genius. And on every listen, the album seems to improve, and the short tracks between its 15 main tracks do make, unlike one would guess, the diverse songs fit really well together. Pierre and Jean-Marc Pauly have managed to create precisely the type of retro stuff that at least I like: old in style, but with new innovations, sound-wise rough, yet produced in a manner that shows it to be a choice, not lack of skill.

This is an album that will be played a lot in my home, also in times to come.

Jiituomas