Pan Sonic - Kesto (234.48:4)

Turun pojat Vainio ja Väisänen tuskin kaipaavat esittelyjä. Varsinais-Suomen leutoja talvia paenneen kaksikon industrial-kytkökset ovat sen verran vahvoja että huomointi myös KMY:n tasolta lienee oikeutettua. Vähintäänkin tämä 2004 julkaistu 4CD:n boksi Kesto (234.48:4) menee hyvin selkeästi nykyindustrialin tyylien kanssa päällekäin.

 

Artisti: Pan Sonic
Formaatti: 4CD boksi
Levy-yhtiö: Mute
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 234:48
Kappaleita: 12 + 12 + 8 + 1

Keston levyt on varsin onnistuneesti jaoteltu niin että jokainen CD on aivan oma kokonaisuutensa ja aivan oman tyylisensä. Tavallaan tuntuu kuin olisi ostanut neljä eri albumia, mikä tekee kokonaisuudesta huomattavasti mielenkiintoisemman kuin jos 4CD:tä olisi täytetty variaatioilla samasta tyylistä.

CD 1 oli kenties minulle suurin yllätys - täydellä kohinalla paketin käynnistää Rähinä I, jossa äärimmäisen konkreettisen kuuloinen särisevä dynaaminen melu yhdistyy biitteihin, osoittaen suuntaa koko levylle. Periaatteessa koko CD on rytminoisea - vaan sen tasoista rytminoisea joka saattaa koko Ant-Zen kaartin häpeään. Pääosassa on nimenomaan melu, eivät biitit, jotka pysyttelevät enemmän kevyneä taustaelementtinä. Ja melu on konkreettisuudeltaan ja kuvioinniltaan tasoa josta suuri osa varsinaisia rytmimeluartisteja, jää auttamatta jälkeen. Lähinnä ehkä Winterkälte kykenee tuottamaan jotakin edes lähes vastaavaa. Koko CD 1 ei ole yhtä intensiivistä kuin kohokohdat Rähinä I, II ja III, mutta koskaan ei voi olla varma milloin kevyiden biittien takaa lähtee surraamaan kaiken alleen peittävä särinävalli.

CD2 lienee paketin vähiten yllättävä kokonaisuus - kevyttä analogisen sähköistä rytmistelyä. Lämmintä napsunaa ja viileää hurinaa. Miellyttävän rentoa ja erittäin tunnelmallista materiaalia samaan koulukuntaan kuin mitä esim. kanadalainen Vromb edustaa. Osa kappaleista on progressiivisia, osa junnaavan monotonisia. Molemmat toimivat yhtä hyvin, mutta erityisiä kohokohtia ovat ainakin muuntajat: Virtamuuntaja ja Valomuuntaja.

Kolmas CD on Keston kokeellisin. Se sisältää vaihtelevan laatuista varsin konkreettisen puolista elektroakustista äänimaisemaa joka pelaa paljon hiljaisuudella. Levy ei tahdo oikein pysyä kasassa Viemärimaailman kaltaisten ympäristöäänikohinoiden ja lähes parikymmentäminuuttisen Linjat tyylisen kevyen sähköisen ulinan ja droneilun välissä. Sekava paketti joka kuitenkin sisältää ihan laadukasta tavaraa, mutta toisin kuin Keston kolme muuta CD:tä tämä ei ole omassa tyylilajissaan kovin kilpailukykyinen.

CD 4 on yhtä pitkää dronea, tunnin mittainen kappale nimeltään Säteily. Säteily on autiota ja kolkkoa, mutta samalla valoisan heleää ja erittäin kylmää - kaikin puolin täysin verrattavissa Moljebka Pvlseen, paitsi ehkä hitusen monivivahteisempaa. Oikein onnistunut ja kaunis kokonaisuus, ja jotenkin sopivaa kuunneltavaa pakkaspäiville.

Tuntuu että yhä useammin julkaistaan yhä isompia levypaketteja, eikä neljän CD:n "albumi" ole enää edes yllättävä veto. Harva kolmen tai neljän levyn paketti kuitenkaan jaksaa kantaa koko pituuttaan, vaan ne sisältävät yleensä paljon heikkoa materiaalia. Ei Pan Sonicin Kestokaan ole 234 minuuttia pelkkää hunajaa, mutta täytyy sanoa että harvoin olen kuullut näin hyvää näin pitkää pakettia. Salaisuus lienee siinä että levyt ovat keskenään täysin erilaisia - yhden ylivenytetyn albumin sijaan Kesto on neljä itsenäisesti toimivaa, täysin erilaista kokonaisuutta. Vaikka kolmas CD muodostaa hiemen muita heikomman lenkin, sisältävät kaikki muut CD:t omissa genreissään huipputason materiaalia. Kesto on hintaansa nähden erittäin kannattava hankinta, olettaen että omaa riittävän laaja-alaisen maun kuuntelijana. Ainakin se osoittaa kuinka paljon Pan Sonicilla on annettavaa industrialin kuuntelijoille.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot