Ovro & Niko Skorpio - Live in Placard #7 & Eq-i-Nox

Tämä on siis laajennettu kaksilevyinen painos Ovron ja Niko Skorpion live-materiaalista Helsingissä 22. toukokuuta 2004. Päälevyllä on tavallaan kyseessä neljä eri esiintyjää, sillä molemmilla artisteilla on yhteinen osio settien välissä, ja Niko Skorpio myös esiintyy muutaman raidan verran Reptiljanina. Kiekon aloittaa Ovro, jonka tavara on tässä vielä pitkälti samankaltaista kuin pahasti epäonnistuneella debyyttilevyllä (Malice in Underland, 2003). Heikosta pohjasta huolimatta Ovro repii materiaalista irti aivan kaiken minkä voi, ja siksi tuo "vokaalinen mikroääni" pääsee nyt lopultakin sellaiseen tilaan jossa sen olisi alunperinkin pitänyt olla. Ovron kahdeksan kappaletta muodostavat hajanaisen mutta painostavan paketin minimalistista äänitilaa, joka ei juurikaan vakuuta sävellysteoksina, mutta hienona esityksenä sitäkin enemmän. Tätä seuraa yksi SkorpiOvro-raita, tyylikäs Dreams Which Burn, jossa aaltoilevan kohinan kautta siirrytään näyttävästi illan toisen artistin settiin.

 

Artisti: Ovro, Niko Skorpio, Reptiljan
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: 500 kpl. (23 kpl. sis. Eq-i-Nox:in)
Kokonaiskesto: 58:08
Kappaleita: 17


Artisti: Skorp-i-Ovro
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: 23 kpl.
Kokonaiskesto: 23:03
Kappaleita: 2

Niko Skorpion materiaali on - jos mahdollista - vieläkin rujompaa. Se liikkuu maisemoinnista minimalistiseen clicks'n'cuts -tavaraan ja takaisin. Tyylikkyyttä on paljon (esim. Liminal Cows on erittäin kekseliäs), mutta tehoa valitettavan rajallisesti. Siinä missä Ovron show suorastaan hyökyi energiaa, on Skorpio staattista esityksellisyyttä. Tilanne ei oikeastaan edes vaihdu vaikka Reptiljaniksi muututtuaan hän siirtyy selvästi raskaampaan linjaan. Jälleen kerran esiintyjänvaihtokohta (nyt Oskorei (invoking Reptiljan) on sitä ympäröivää materiaalia voimakkaampi teos. Koko setin hienot äänimaailmat kannattelevat esitystä kuitenkin vaivatta koko matkan.

23 kappaleen rajoitettu luksuspainos on pakattu poikkeuksellisen huolella tehtyyn keinonahkataskuun ja sisältää myös toisen levyn, jolla on syksyllä 2004 taltioidut kaksi Skorp-i-Ovro -raitaa (siis hiukan eri tavalla kirjoitetulla nimellä kuin toisessa levyssä) sekä Ovron mainio videotausta saman vuoden keväältä. Kappaleet ovat erittäin kiehtova ja merkillinen yhdistelmä molempien artistien yhteisistä piirteistä, ja ovat jotenkin oudosti erittäin heidän oloisiaan siitäkin huolimatta että molempien muusikoiden yleinen skaala on teoriassa liian laaja mahdutettavaksi johonkin yksittäiseen soundimaailmaan. Eq-i-Noxin kappaleet luovat hyvin tunnelmaa silloinkin kun niiden sisältö sinkoilee mitä oudoimpiin suuntiin. Yksittäisinä teoksina ne toimivatkin selvästi päälevyn materiaalia paremmin, mutta ovat toisaalta niitä paljon kliinisemmän oloisia.

Live in Placard #7/Eq-i-Nox on vioistaan huolimatta oikein hyvä keikkataltiointilevynä, ja mainio hankinta. Esiintymisen tunnelma välittyy hyvin, ja auttaa ongelmitta kokemaan musiikin sille tarkoitetulla tavalla. Levyjen suurin heikkous on niistä itsestään riippumaton, eli se että molemmat artisteista ovat julkaisseet saman vuoden aikana myös paljon paremmat live-levyt (Ovron loistava The Serpent Rite ja Niko Skorpion täydellisyyttä hipova The Book of Flies) joille tämä paketti ei yksinkertaisesti pysty mitenkään kilpailemaan.

Omilla ansioillaan mitattuna oikein mainio, artistiensa kokonaistuotantoon verrattuna vain keskitasoa.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This is the expanded, two-cd version of live material performed by Ovro and Niko Skorpio in Helsinki the 22nd of May, 2004. In a sense the main disc contains four performers, as both artists have a joint set between their separate works, and Niko Skorpio also does a few tracks as Reptiljan. The album gets started with Ovro, whose material is still very much like that on the badly failed debut album (Malice in Underland, 2003). Despite the weak foundation, Ovro draws out absolutely everything that is possible from it, and thus that "vocal microsound" finally gets to the state where it should have been in the first place. Ovro's eight tracks form a splintered but oppressive package of minimal sound states, one that does not impress as compositions, but easily surpasses the problems with the sheer quality of the performance. This is followed by a single SkorpiOvro-track, the stylish Dreams Which Burn. It nicely moves the evening towards the second show with clanging sound waves.

Niko Skorpio's material is - if at all possible - even more raw. It flows between scenic material and minimalist clicks'n'cuts stuff. There's a lot of excellent style (such as in the very clever Liminal Cows), but has an unfortunately low level of impact. Whereas Ovro's show practically pulsed with energy, Skorpio's is static performance. The situation doesn't really change even when he, as Reptiljan, later gets clearly harsher. Again the point of transition between artists (this time it's Oskorei (invoking Reptiljan)) is much stronger material than the surrounding works. The great soundscapes of Skorpio's show nevertheless easily sustain it the whole way.

The limited luxury edition of 23 copies comes packed within a remarkably well made faux leather pocket, and includes a second disc., a cd-r with two Skorp-I-Ovro (note the different spelling) recorded later in 2004, as well as Ovro's great video background from the same year's spring. The tracks are a notably fascinating, strange fusion of the individual styles of both artists. They feel weird, in the sense of sounding extremely much like Ovro's and Skorpio's work - despite the fact that neither of them has a style that's limited enough to be compressed into such a narrow definition. The songs on Eq-I-Nox are very evocative, even when their actual contents are ricocheting to several different directions at once. As singular works they function better than the material on the main disc, but on the other hand have a much more clinical feel to them.

Despite its flaws, Live in Placard #7 / Eq-i-Nox is a very good live record, and an excellent purchase. The feel of the show reaches listeners very well, and helps to feel the music exactly the way it was originally meant to be. The biggest problem these discs face is not due to any fault of their own: it's the fact that both artists have recently published live albums that are far superior works (Ovro's brilliant The Serpent Rite and Niko Skorpio's nearly perfect The Book of Flies), and it's simply not possible for this package to compete with those.

Measured purely on its own, this is a very fine double album. Measured against the performers' other works, it's only average.

Jiituomas