Ovro - Malice in Underland

Uuden "mikroääniä" (mitä ikinä se tarkoittaakin) tekevän artistin esikoisjulkaisu kokeellisella Some Place Elsella. Levy alkaa kaoottisen epävakaasti hyppivillä äänillä, jotka olen jokseenkin mieltänyt tunnuksenomaiseksi monille SPE:n julkaisuille. Keskittyneessä kuuntelussa kappaleesta pystyy erottamaan jonkinlaisen punaisen langan. Toista kappaletta (Bonfire Story) en taas tahdo saada toimimaan oikein mitenkään; korkea, hieman ontuvan ja teennäisen oloinen tyttöääni kertoo tarinaa ja mukana on sekä taustaelementtejä että koiran haukuntaa. Mikään kappaleen ainesosista ei kuitenkaan kykene toimimaan kantavana voimana.

 

Artisti: Ovro
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi: 2003
Kokonaiskesto: 34:06
Kappaleita: 10

Paremmin, jopa hienosti, toimii säästeliäistä elementeistä rakennettu seesteisen hymnimäinen Ascension. Siinä ihmisäänen hauraus toimii voimakkaana elementtinä, toisin kuin esim. Bonfire Story:ssa. Muutama etnoviitteinen yksityiskohta pääsee tosin häiritsemään kokonaisuuden omaperäisyyttä. Toinen vahva kappale on vakaammalle ja voimakkaammalle rytmiselle pohjalle rakennettu Caving, joka avaruudellisella tunnullaan muistuttaa etäisesti joitain LOKI Foundationin akteja. MindEye:ssa on yhdistetty Ascensionin pehmeän seesteistä hyräilyä muiden kappaleiden tyttökertojan ääneen - sanoitusten puolesta yhdistelmä voisi toimia mutta kertojan kireä ääni ja tausta riitelevät liikaa keskenään.

Kaiken kaikkiaan Ovro onnistuu olemaan hyvinkin innovatiivinen, mutta tuota innovatiivisuutta ei ole osattu toteuttaa toimivasti tai johdonmukaisesti. Esitys kaipaa vakautta, monellakin tasolla: kokonaisuuteen, sillä kappaleet vaativat aivan erilaisia perspektiivejä toimiakseen, kappaleisiin kantavia vakaampia peruselementtejä (vaikka tasaisia rytmejä) sekä kerrontaan. Levyn tyttökertoja toimii ideana, mutta toteutus on kireän ja epävarman tuntuinen. Yhtenäisemmillä lähtökohdilla ja vähemmällä (tai pikemminkin oikeaan paikkaan suunnatulla) kaoottisella pomppimisella Ovro voisi olla hyvinkin onnistuneen innovatiivinen - juuri sitä mitä Some Place Else parhaimmillaan tarjoaa. Tällaisenaan se tuntuu vielä pahasti keskeneräiseltä - ehkä materiaalin olisi pitänyt antaa kypsyä ja hioutua vielä tovin ennen julkaisemista?

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The debut release of new "microsound" (what ever that means) creating artist on the experimental Some Place Else. The record begins with chaotically unsteadily bouncing sounds, which I've perceived to be somewhat typical for many SPE releases. With focused listening one can distinguish some kind of thread running through it. The second track (Bonfire Story) I can't seem to be get to work at all; high, somewhat limping and artificial sounding girl's voice is telling a story and there's also background elements and dog's barking. None of the song's elements is capable of being its driving force.

Serenely hymn-like Ascension, built from sparing elements, works better, even finely. In it the fragility of human voice works as a powerful element, unlike in, say, Bonfire Story. Another strong track is Caving, built on a more steady and powerful rhythmic base, remotely resembling some of LOKI Foundation's acts in its sense of space. MindEye combines the softly tranquil humming of Ascension to the girl narrator of other songs - when it comes to the lyrics, the combination might work, but the tight voice of the narrator and the background argue too much.

All in all Ovro manages to be quite innovative, but there wasn't the ability to actualize this innovativeness functionally or logically. The performance needs stability, many levels: to the entireness, as the tracks demand completely different perspectives in order to work, to the tracks bearing steadier basic elements (for example steady rhythms) and story-telling. The girl narrator works as an idea, but the implementation feels uptight and insecure. With more uniform starting point and lesser (or rather, directed to the right direction) chaotic bouncing Ovro could be pretty successfully innovative - just like what Some Place Else offers at its best. As is, it feels badly unfinished - maybe the material should have been left to mature and wear smooth for a while before releasing?

John Björkman