Ovro - Identities (+ Ten)

Identities kuvannee Ovron erilaisia puolia. Sen kappaleet on tehty vuosina 2008-2013, mutta toimivat sujuvasti yhtenä kokonaisuutena. Artistille leimallinen kehollisuus on niissä vahvasti läsnä, samoin hieno tilan tuntu jossa äänten sijainnit vaihtelevat. Identities on selvästi Ovron paras levy sitten todella harvinaisen The Serpent Riten (2004) - hillitty, hienovarainen ja taidokkaasti artistin vahvuuksilla pelaava. Hetkittäin samplejen toistavuus tosin häiritsee (esim. Interrogation), mutta ei liiaksi. Se toisaalta vaatii intensiivistä kuuntelua tullakseen todella ansaitsemallaan tavalla huomioiduksi, toisaalta itse ajaa kuulijan huomiota etäämmälle. Parhaiksi hetkiksi nousevat alun Trust ja rytmin hallitsema Underdog, mutta hyvää kyllä riittää koko matkalle.

Artisti: Ovro
Formaatti:
CD (+CD-R)
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi: 2013
Kokonaiskesto:
63:43 (+72:52)
Kappaleita: 15+17

Ennakkotilauksen mukana tullut (ja myöhemmin ilmeisesti verkkoladattavissa oleva) Ten puolestaan sisältää harvinaisempaa Ovro-materiaalia: kokonaan julkaisemattomia kappaleita sekä hiomattomia tai vaihtoehtoisia tulkintoja artistin tuotannosta, varsinkin varhaisilta vuosilta. Raitoja on, nimestä (joka viitannee uran tähänastiseen kestoon) huolimatta, peräti 17. Avaamassa on artistin koko tulevaa kehollista tyyliä tavallaan ennakoiva, yllättävänkin kiinnostava ovros, josta esittäjän nimikin on peräisin. Muista varhaisia raitoja kuunnellessani muistan taas nopeasti, miksi pidin (ja yhä pidän) Ovron debyyttiä (2003) hyvin heikkona albumina - ne vain eivät ohuessa yksinkertaisuudessaan vakuuta tippaakaan. Siksi onkin huumaavaa, kun materiaali keriytyy eteenpäin, muuttuen sen nerokkaan taiteilijan teoksiksi, joka jo vuotta myöhemmin loi The Serpent Riten ja myöhemmin useita erinomaisia levyjä. Tenin helmiksi nousevat toteutumattomalle kokoelmalle tarkoitettu sihisevä IO Khaos (2005), sekä Vorpal Angelin (2008) kirkkaasti laulettu uusi versio. Erittäin tervetullut lisä Ovro-valikoimaan on koko kiekko, heikoimillaankin.

Identities on kehoäänillä vahvennetun ambientin hieno luomus, jossa näkyy tekijänsä tunnistettava kädenjälki. Toivottavasti Ten myös tulee pian yleiseen jakoon, koska muuten käy sääliksi niitä jotka eivät ennakkotilausta tehneet. Keskeinen julkaisu, koko paketti.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Identities probably describes various sides of Ovro. The songs on it were made between 2008 and 2013, but run just fine together as a whole. The embodied sound that is the artist’s trademark is very much present, as is a fine sense of space where sounds come from differing directions. Identities is the best Ovro album since the extremely rare The Serpent Rite (2004) - restrained, subtle and cleverly playing with the artist’s strengths. At some moments the repetitiveness of the samples is a bit annoying (e.g. on Interrogation), but not too much. On one hand, it demands close attention to get noticed the way it deserves, on the other, it seems to intentionally drive away that attention.Its best moments are on Trust, at the beginning, and the rhythm-dominated Underdog, but there’s plenty of goodies available throughout.

Ten, which came only with a pre-ordered copy of Identities (but has been promised for download some time later), contains more rare Ovro material: completely unpublished tracks, as well as unpolished and alternative versions of the artist’s works, especially from the early years. Despite the name (which I think refers to the project's career so far), 17 songs are included. Opening the disc is the surprisingly intriguing ovros, which gave the artist her name, and which foreshadows her future embodied style. Listening to the other early works immediately reminded me of why I did (and still do) consider Ovro’s debut (2003) a very weak album - in their thinness, they are just not convincing at all. because of that, it’s so marvelous when the material moves on to later years, to the works of the brilliant artist who only a year later created the wonderful The Serpent Rite, and many great albums after it. The gems of Ten include the sizzling IO Khaos (2005), meant for a compilation that never appeared, and a brightly sung new version of Vorpal Angel (2008). Even at its weakest moments, Ten is a definitely welcome addition to any Ovro collection.

Identities is a fine piece of body-sound fortified ambient, one that shows the obvious touch of its creator. I hpe also Ten will become more available soon, because I otherwise have to pity those who did not pre-order the package. It’s an essential release, both discs.

Jiituomas