Otzpenevshiye / Vir’ - For a Knife

Ei ole yllätys, että Otzpenevshiye ja Vir’ onnistuvat tuottamaan yhdessä jotakin uutta ja hienoa: yhtyeistä jälkimmäinen on jo tunnettu nimi, ja ensin mainittu koostuu Sal Solarisin ja Reutoffin jäsenistä. Alun synkkä ambient muuttuu kitara-dronevetoiseksi, lähes doomiseksi matoksi, johon sitten liitetään saman tyylin rummut ja huutavat vokaalit. Tulos ei kuitenkaan ole doomia, vaan jotakin ambientin ja metallin väliltä, ja silti hyvin erilaista kuin samaan haarukkaan asettuvat artistit, kuten Sunn O))).

Artisti: Otzpenevshiye & Vir’
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: Zhelezobeton
Julkaisuvuosi: 2013
Painos: 300 kpl
Kokonaiskesto:
52:29
Kappaleita: 7

Jo toisella raidalla koetaan selkeä harppaus, siirryttäessä instrumentaaliin, Megapteran mieleen tuovaan kaikuisaan post-industrialiin. Sen jälkeen tulee kitaravetoista, avaruudellista aaltosoundia, muistuttaen Troumia johon olisi lisätty rumpukonetta. Myöhemmin saadaan mm. hälyllä maustettua tilallista synkkää ambientia, ja upeassa lopussa palataan alun doom-tunnelmiin. Kaikki on taidokkaasti tehty, mutta hyppy genrestä toiseen joka kappaleen välillä syö paketin tehoa varsin pahasti. On melkein kuin kuuntelisi hyvin erilaisten bändien kokoelma-albumia.

Erittäin hyviä kappaleita, mutta pikemminkin kuunneltaviksi pienissä erissä kuin yhtenä yhtenäisenä kokonaisuutena.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

There’s no surprise in that Otzpenevshiye and Vir’ succeed in producing together something fine and new: the latter is a well-established name by now, and the former constitutes from members of Sal Solaris and Reutoff. The album starts with dark ambient that turns into guitar-drone driven, almost doomy layer, to which is then added a set of matching drums and screaming vocals. The result is nevertheless not exactly doom metal, but something between that and ambient, and simultaneously something different from artists like Sunn O))). As the disc moves to the second track, a leap takes place, to instrumental, Megaptera-like post-industrial. After that comes guitar-led, spacey wave-sound, reminiscent of a mixture of Troum and drum machine. Later on there’s for example noise-spiced dark ambient, and at the magnificent end, the disc returns to the early doom moods. Everything is excellently done, but the jumps from one genre to another every track eat away the power of the record. It sounds more like a compilation from various bands than a singular album.

Really good tracks, but more suitable for listening in small segments than as a whole.

Jiituomas