Ostara - Kingdom Gone

Ostaran Kingdom Gone on Sonne Hagalin Helfahrt:in kanssa yksi kiinnostavimmista kuluvan kevään Eis & Licht -julkaisuista. En tiedä tarvitseeko yhtye enää suurempia esittelyjä, sillä Ostara tuntuu jo löytäneen oman soundinsa ja sen myötä myös paikkansa neofolkin tähtien joukossa.

Heti aluksi on todettava, että Kingdom Gone ei sisällä pelkästään uutta studiomateriaalia, vaan mukana on myös neljä kappaletta edelliseltä Whispers to the Soul 10":lta. Vaikka samojen biisien kierrättäminen on hieman tylsää, niin tällä kerta tähän löytynee peruste: Whispers to the Soul ilmestyi pienenä painoksena ja ainoastaan vinyylinä, mikä on varmastikin ollut riittävä syy biisien julkaisemiselle uudelleen.

 

Artisti: Ostara
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Eis & Licht
Julkaisuvuosi:
2002
Kappaleita: 12
Soittoaika: 57 min.

Levyn aloittava Bavaria paljastuu heti yhtä täydelliseksi hitiksi kuin Whispers to the Soulilta tutut The Trees March North, Overworld ja Never Weep. Tutkiessani bändin kiitoslistaa minut yllätti törmääminen Kärtsy Hatakan nimeen; häntä kiitetään syntikoiden soittamisesta Bavaria-kappaleessa. Bavariaa seuraava Hammer of Ages sisältää loistavan kertosäkeen mutta on muuten hieman laahaava kappale. March Of the Rising Sunilla on haettu japanilaista tunnelmaa, ja yksinkertaisten rumpujen taustalta voikin kuulla Japanin kansallislaulun sävelet ja vahvasti efektoidun puhesamplen, joka erään japanilaisen ystäväni mukaan on peräisin Japanin keisarin puheesta. Overworld:in ja Never Weep:in väliin laitettu uusi kappale, tunnelmaltaan hieman rauhallisempi Sword of Reverie, on Bavarian tavoin sellainen biisi, joita kuulisin mielelläni enemmänkin. Levyn suurin yllätys on Tatenokai, jonka nimi tulee japanilaisen kirjailijan Yukio Mishiman perustamasta yksityisestä armeijasta tai paramilitaristisista joukoista. Biisi on rakennettu täysin syntikoilla, eikä se tunnu sopivan bändin tyyliin oikein millään tavalla. Kappale muistuttaa hieman Death In Junen Crush My Soul:ia, vaikka onkin sitä paljon rytmikkäämpi. Seuraava biisi Life’s Symmetry on taas tutumpaa Ostaraa. Biisi on hyvä, ehkä hieman haikeampi kuin muut Ostaran kappaleet, mutta se ei kuitenkaan yllä levyn parhaimpien joukkoon. Edelliseltä 10":lta tutun Divine Wind:in jälkeen tulevat levyn kaksi viimeistä kappaletta. Transsylvania ja nimibiisi Kingdom Gone näyttävät vielä Ostaran molemmat puolet: Transsylvania on bändille tyypillinen akustinen, hieman haikeahko popkappale, ja Kingdom Gone puolestaan on sen Ostaran soittama, jota kuvaa paremmin Divine Windin ja Tatenokain kaltaiset biisit.

Kokonaisuudessaan levy on onnistunut paketti. Tosin en voi väittää, etteikö levy pitäisi sisällään myös heikompia hetkiä. Erityisesti neljä niin sanotun "rytmikkäämmän" Ostaran biisiä ovat mielestäni pitkälti pelkkiä täytebiisejä, Kingdom Gone:a lukuun ottamatta. Tiivistäen voidaan sanoa, että levyllä on kahdeksan hyvää biisiä, joista neljä on täydellisiä hittejä. Se on mielestäni hyvä saavutus ja takaa sen, että levy pysyy CD-soittimessani aika pitkään. Nostan jälleen kerran hattua Richard Leviathanille ja kumppaneille.

Jaakko Penttinen

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot