Ordo Rosarius Equilibrio - Four

Ordo Rosarius Equilibrion ensimmäinen "post-Apocaliptinen" julkaisu on varsin yllättäen kuvavinyyli saksalaisella Raubbau-levymerkillä (Formosan Recordsin jatkaja). Odotukset ovat korkealla, sillä Apocalips on ehdottomasti yhtyeen suurin virstanpylväs sitten nimenvaihdoksen vuonna 2000.

 

Artisti: Ordo Rosarius Equilibrio
Formaatti: kuva 10"
Levy-yhtiö: Raubbau
Julkaisuvuosi: 2007

Painos: 500 kpl.

Kappaleita: 4

Four on painettu kauniin valkoiselle kuvavinyylille, jonka kuvasto on tyypillistä fetisististä ORE-estetiikkaa. Levyn neljä raitaa eivät tarjoa suurempia yllätyksiä. Kappaleet ovat kaikki hyviä ja tasokkaita, sekä Apocalipsin tyyliin melodisempia kuin mihin on aiemmin totuttu. Kuitenkin tuntuu että tässä on taas juututtu uriin, niinkin paljon että kappaleet tuntuvat ennen kuulluilta. Ordon tavaramerkit, kellot, pianomelodiat, syntikkajouset ja patarummut dominoivat jälleen niin että tuoreemman tuntuiset elementit kuten Singing for the Angel of the East (Reclaiming that which is Ours)-kappaleen lämmin basso ja urku ikään kuin hukkuvat näiden kliseiksi muodostuneiden elementtien alle. Tämä levy saa minut toivomaan että Tomas Pettersson uskaltaisi kuoria pois näitä kliseitä ja tuoda musiikkiaan pelkistetymmin esiin.

Four on kuin kokoelma Apocalipsin keskinkertaisempia kappaleita, tuntuu jopa kuin se olisi askel taaksepäin. Se jäänee lähinnä faneille ja keräilijöille tarkoitetuksi julkaisuksi.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Ordo Rosarius Equilibrios first "post-Apocaliptic" release turns out, quite surprisingly, to be a picture vinyl on the label Raubbau (practically a descendant of Formosan Records). Expectations are high as Apocalips can easily be called the groups greatest milestone since the name change in 2000.

Four is printed on a beautiful white 10" picture disc with typically fetishistic ORE-imagery. It´s four tracks offer no big surprises; they are all very good, and more melodic in the vein of Apocalips. Yet I get the feeling that the band is once again stuck in it´s tracks - it is like I have heard these songs many times before. The trademark sounds; bells, piano melodies, strings and kettle drums, dominate the whole, making fresher elements like the warm base and organ on Singing for the Angel of the East (Reclaiming that which is Ours) seem to drown among the more clichéd instruments. Tomas Pettersson should have the courage to peel off these clichés and give his music a barer presentation.

Four is like a collection of the more mediocre material on Apocalips. It even feels like a step backward. A release mostly of interest for fans and collectors.

John Björkman