no Xivic - Yksityisyys

 

Pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen olemme saaneet Etelä-Suomeen muuttaneelta Henkka Kyllöseltä eli no Xiviciltä toisen varsinaisen kokopitkän albumin. Levy kantaa nimeä Yksityisyys ja pitää sisällään sekoituksen parhaimmillaan todella lähelle tulevia intiimejä tunnetiloja, mielihyvästä ahdistukseen ja toivottomuuteen.

 

Artisti: no Xivic
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Onyxia
Julkaisuvuosi: 2007

Kesto: 73:08

Kappaleita: 7

Muutamalta ensimmäiseltä kuuntelulta levy ei tehnyt kuitenkaan minuun sen suurempaa vaikutusta vaan tuntui pelkästään hyvin tehdyltä utuiselta tunnelmoinnilta. Vasta kun ensimmäisen kerran istuin alas todella kuuntelemaan levyä keskittyneesti katsellessani sen kansia ja antamaan sen tulla lähelle, Yksityisyys todella aukeni minulle. Tässä ei ole kyse niinkään äänimaisemasta tai välttämättä edes matkasta kuin sarjasta kertomuksia. Jokainen raita on oma tarinansa, ja kappaleiden nimet auttavat johdattelemaan kuulijaa. Levy on periaatteessa kuin novellikokoelma, ja sen kannet kuin kirjan, jonka kansitaide kuvittaa sisältöä. Kerronnallisuus myös oikeuttaa levyn sisältämän laajan tyylikirjon - levyllä käytetään paljon niin perinteisen melodisesti soitettuja soittimia (eritoten pianoa) kuin droneja, kenttänauhoituksia ja suoraa meluakin. Tässä tapauksessa tyyli palvelee tarkoitusta, eli kerrontaa, eikä ole tarkoitus itsessään. Kun levyä istuu alas todella kuuntelemaan, sen 73 minuuttia eivät tunnu lainkaan pitkältä ajalta, vaan sen kuuntelee läpi melkeinpä henkeään pidätellen.

Mielenkiintoinen konsepti on myös se, että jokaista raitaa kuljettaa eteenpäin konkreettinen ääniympäristö, eli kenttänauhoitus, jonka päälle rakennetut musiikilliset elementit luovat siihen elämyksellisen, inhimmillisen ja intiimin kokemusulottuvuuden. Kappaleessa Kaunotar Ruuturouva kuljetaan ilmeisesti metsässä, dronejen luodessa sekä ahdistavia että kauniita tunnelmia, sisakappaleet Etelään sekä Pakomatka Pohjoiseen ovat molemmat junamatkoja, etelään kuljetaan kovaa ja rytinällä kun taas pohjoiseen kulkevalla junamatkalla tunteet ja jännitys ovat pinnassa. Kaikista dramaattisin kerronnallinen kaari löytyy Koirantaposta, jossa liikutaan pianomelodioista täyteen meluvalliin. Vähiten kerronnallinen on puolestaan Sininen, jossa liikutaan puhtaasti sisäisten tunnetilojen välillä. Päätösraita Manala avaa kirskuvat portit ja vie hyvin todentuntuiseen pimeään kaikuvaan helvettiin. Vaikka levyn jokainen raita on itsessään oikein onnistunut, on kuitenkin yksi ylitse muiden: Flex Dental Zwei on Manalaakin helvetillisempi matka hammaslääkärin tuoliin, jossa porien ja sylki-imureiden hurinat ja potilaan hengitys luovat tottakin todemman oloisen elämyksen joka nostaa kylmän hien pintaan.

Yksityisyys on ehdottomasti kaikin puolin onnistunut levy. Sillä on selkeä konsepti jossa jokainen kappale muodostaa oman itsenäisen tarinansa. Siinä eri tyylilajit muodostavat kerronnan menetelmiä, ja Kyllönen osoittaa myös hallitsevansa ne erinomaisesti, aina pianonsoitosta vahvoja tunnetiloja ilmaiseviin droneihin ja pauhaaviin meluvalleihin. Todellinen taidonnäyte on kuitenkin nivoa ne kaikki yhteen tarkoituksenmukaisesti ilmaisuvoimaiseksi kokonaisuudeksi. Ainoa juju piilee siinä, että sitä täytyy istua alas kuuntelemaan ajatuksella, niinkuin lukisi kirjaa, sillä muuten kaunis kokonaisuus jää merkityksettömäksi taustahurinaksi. Kun siihen viitsii keskittyä, levy osoittautuukin helposti avautuvaksi, musikaaliseksi, tunteelliseksi ja intiimiksi teokseksi jonka voi yhtä hyvin kuunnella putkeen kuin pala kerrallaan.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

After a seemingly long wait, we have finally been presented with no Xivic´s second actual full-length album. The album is titled Yksityisyys ("Privacy") and contains an array of intimate emotional states ranging from pleasure to anxiety and hopelessness. On the first few listens, the record refused to open up to me, only making an impression of being foggy, distant atmospherics. It was only after I sat down to truly listen with complete focus, while studying the cover art and letting the record come close that I was able to comprehend it´s world. This record is not a soundscape or sonic journey, but rather a collection of stories. Each track contains a separate narrative, and the track titles help orientate the listener - the record is basically a collection of short stories. The narrative element also justifies the album´s rich variety of style - ranging from traditional melodic instrumentation (particularly piano) to drones, field recordings and even harsh noise. On Yksityisyys, style serves (narrative) purpose, rather than being purposeful on it´s own. And the narration is very successful - once attention is given to the record, it´s 73 minutes seem to fly.

Each track is interestingly constructed on a foundation of a concrete field recording, on top of which a construction of musical or composed elements bring in an experiental, intimate and human dimension. Opening track Kaunotar Ruuturouva ("Beauty, Queen of Diamonds") progresses with a walk through the woods, as drones create moods from haunting to serene. The sibling tracks Etelään ("Southward") and Pakomatka pohjoiseen ("Escape Northward") and both train journeys - the southbound train travels hard and fast, whereas the train ride to the north is filled with anticipation and emotion. The most dramatic narration is found in Koirantappo ("Dog Kill"), progressing from eerie piano melodies to full-blown noise walls. The least narrative track is Sininen ("Blue") which is almost completely built on emotional states. Ending track Manala ("The Underworld") opens the screeching gates to Hell and takes the listener beyond into a cavernous realm of desolation and turmoil. Every track on the album is a success, although one does stand above the rest: Flex Dental Zwei is a trip into the dentists chair, where dental drills, saliva suction and the patient´s heavy breathing creates an even more haunting first-hand experience than the Underworld.

Yksityisyys is definitely a very well thought-out and executed album. It follows a clear concept where each track forms an individual story. Different musical styles form narrative tools, and Henkka Kyllönen proves he can master them all, from piano to drone to harsh noise. The true display of mastery, however, is being able to merge them all into one expressive and meaningful whole. The only catch is that the record really requires the full attention of it´s listener: it should be listened to like reading a book, otherwise it will only turn into meaningless background drones. When given focus, however, it proves to be very accessible, musical, emotional and intimate.

John Björkma