no Xivic - Uneksija

Ensimmäisen kokopitkän julkaissut kotimainen no Xivic on 14 vuotta musiikin teoriaa ja pianoa Oulun musiikkikonservatoriossa opiskelleen Henkka Kyllösen audiovisuaalinen hengentuote. Se, kuinka tämä melko pitkä aika musiikin opiskelussa kuuluu no Xivicissä, ei näyttäydy ainakaan kovin selkeästi.

 

Artisti: no Xivic
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Onyxia
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 73:03
Kappaleita: 8

Homman nimi on pääasiassa minimalistinen dark ambient, johon on samplattu paikoin myös puheita. Kappaleet ovat monesti pitkiä ja minimalistisesta rakenteestaan huolimatta ne kuulostavat huolella rakennetuilta. Kuitenkin kuulija huomaa paikoin painivan dark ambientia yleisesti vaivaavan tylsistymisen porteilla ennen kuin aavistuksen liian myöhään musiikissa tapahtuu jonkinlaista variaatiota. Esimerkkinä tästä vaikkapa Pinch me darling, jossa on kyllä hienoja kaikuja ja äänimaisemia, mutta ne eivät jaksa pitää mielenkiintoa yllä aivan koko tätä pitkää, lähes 13 minuutin kappaletta. Mahdollisuuksia olisi voinut käyttää enemmänkin, koska muutamissa kappaleissa on saatu aikaiseksi hämmentävän levoton ja omaleimainen tunnelma. Erityisen häiriintyneeltä kuulostaa aloitusraita Tekopyhät ystävät, jonka mielipuolisesti kiihtyvä pianomelodia voisi löytyä jopa jonkun kauhuelokuvan soundtrackiltä. Hienoa. Pianoa olisi voinut hyödyntää enemmänkin vaikka nämä monikerroksiset dark ambient -kappaleet toimivat mukavasti ilmankin.

Myös levyn ehdottomiin helmiin kuuluva Unipuu sisältää jonkin muun punaisen langan kuin, kärjistetysti sanoen, paikallaan jurnuttamisen. Unipuu olisikin sopinut paremmin nimenä jollekin toiselle, negatiivisessa mielessä unettavammalle kappaleelle. Joka tapauksessa Tiina Ollikaisen loopatut vokaalit tuovat Unipuu-biisille hienoa syvyyden tuntua sekä eteerisyyttä, joten toivottavasti tulevaisuuden no Xivic -levytyksissä hänen avujaan hyödynnetään yhtä mallikkaasti! Kolisevampaa äänimaisemaa kuullaan levyn loppupuoliskolla kappaleessa Glycerine tears, jonka peltilevyjen käsittelyltä kuulostavat äänet eivät aivan vakuuta. Kuulostaa liiaksi päälle liimatulta kolistelulta ilman tarkkaan harkittua ideaa ja jopa kliseisen tavanomaiselta, joten aavistuksen parempaa toteutusta tuohon olisi voinut hioa.

Ehkäpä pitkäsoiton nimi Uneksija viitannee rauhalliseen tilaan, jonka voi saada kuunnellessaan levyä keskittyneesti. Kuulijan ajatukset siis lepäävät omilla uomillaan ja keinahtelevat sinne tänne musiikissa tapahtuvien maltillisten muutosten mukaan. Uneksija on selvästi musiikkia rauhalliseen mielentilaan, sillä muussa tapauksessa useimmat kappaleet tylsistyttävät ensiminuuteilla (esimerkkeinä yli 16 minuutin Kosteus ja aiemmin mainittu Pinch me darling).

Muutamista kritiikin sanoista huolimatta levy on ajan kanssa kuunneltuna sopivassa mielentilassa oivallista musiikkiterapiaa sekä varsinkin Suomen mittakaavassa hyvinkin ainutlaatuinen ja tasokas dark ambient -julkaisu. Riittää haastetta moneen kuuntelukertaan!

Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot