NON - Children of the Black Sun

NONin uutukaista Children of the Black Sun:ia ei ainakaan voi haukkua yllätyksettömäksi tai kaavoihin kangistuneeksi. Amerikan militaristisen noisen veteraani on nimittäin gnostilaisuuden innoittamana luonut teoksen, joka koostuu mystisistä äänimaisemista, joita parhaiten voisi kuvata orkestraaliambientiksi. Levy tuo hieman mieleen Inaden tai vanhan Allerseelenin mutta ei silti kuulosta kummaltakaan niistä. Mitään Total War:in kaltaista ei tältä levyltä kannata odottaa.

 

Artisti: NON
Formaatti: CD + DVD
Levy-yhti÷: Mute
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto: 31:05
Kappaleita: 7

Levy alkaa kappaleella Arka, jossa orkesteri, harppu ja humiseva ambient luovat hiljaisen alkutunnelman, joka saa vahvan kontrastin kappaleesta Black Sun, jolla soi todella voimakas monotoninen torvisointu, joka hiljaa saa lisäkseen muita orkestraaliääniä. Tässä vaiheessa käy ilmi että kappaleet ovat lähes eleettömiä rakenteeltaan - niissä on vain minimaalisia muutoksia, ja nekin tapahtuvat tuskastuttavan hitaasti. Tämä on kuitenkin tehty nerokkaan onnistuneesti niin että esimerkiksi juuri kappale Black Sun onnistuu olemaan monin kerroin mahtipontisempi kuin mikään militaristinen orkestraalikappale mitä olen kuullut. Äänimassa on järisyttävä ja ylitsevyöryvä. Joukkoon mahtuu myös massiivista droneambientia kappaleilla Serpent of the Heavens sekä Serpent of the Abyss, jotka kertovat Maailmankäärmeen matkasta taivaiden halki ja maan alla. Levyn ainoa heikko lenkki on vähän turhan monotonisesti kohiseva The Underground Stream. Sitä seuraava upeista enkelikuoroista koostuva The Fountain of Fortune pohjustaa hienosti mahtipontista loppuhuipentumaa Son of the Sun.

Children of the Black Sunin upeus lienee sen todella rikkaassa ja monitahoisessa äänessä, joka tekee kuuntelukokemuksesta massiivisen ja intensiivisen. Äänenlaatu on ihan napissaan ja jos tuntuu että oman CD-soitiimen äänentoistotaso ei riitä, levyn mukana tulee audio-DVD versio jotta hienompien laitteiden omistajat voivat todella ympäröidä itsensä NONilla. Levy vaatii kuitenkin keskittynyttä kuuntelua toimiakseen, taustamusiikkina sen voimakkuus muuttuu vain häiritseväksi meluksi. En osaa sanoa onko tämä noisea, ambientia vai orkestraalia vai kenties niitä kaikkia, mutta ainakin se on upea osoitus pitkän linjan artistin kyvystä tehdä jotain aivan uudenlaista ja onnistua siinä täydellisesti. Hieman miinuspisteitä lyhyestä kestosta, mutta muuten tämä on viime vuoden ehdottomasti parhaimpia julkaisuja.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot