Nigdeniya - s/t

Nigdeniya on siperialaisen Vitaly Maklakovin (mm. Kromeshna) musiikkiprojekti, joka on toteutettu lähettämällä materiaalia artistien välillä. Pää-yhteistyökumppanina on ollut 70-luvulta asti vaikuttanut ranskalainen M.Nomized. Projektin äänimaailma on kuin yhdistelmä ranskalaista 90-luvun syntetisaattoripoppia, noisevivahteita, aaltoilevaa rätinää ja sykkiviä pulsseja. Se on hyvin kiinnostava ja soljuu mukavan huomaamattomasti teemasta toiseen, mutta toisaalta jää kovin koukuttomaksi.

Artisti: Nigdeniya
Formaatti:
CD-R
Levy-yhtiö: Zhelezobeton
Julkaisuvuosi: 2012
Painos: 150 kpl
Kokonaiskesto:
61:52
Kappaleita: 8

Näin siis alussa - pitemmälle edetessään kiekko nimittäin kutistuu lupaavasta lähdöstään huolimatta vaisuksi leikittelyksi puolirytmisillä teemoilla, joista ei jää mitään kiinnostavaa mieleen. Onneksi loppua kohden noustaan jälleen kiinnostavampiin tunnelmiin, välillä puhesamplejen höystämällä ambientilla, välillä instrumentaalilla sellaisella - ainakin hetkittäin.

Kaikki ainekset loistavaan levyyn, moneenkin otteeseen, mutta mikään ideoista ei ota kunnolla tuulta alleen. Tuloksena ei ole hukatun potentiaalin tuntua, mutta silti kyllä niin paljon laimeutta, että tekijöiltä tietää voineensa odottaa jotakin vielä paljon voimakkaampaa.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Nigdenya is a music project by Siberian artist Vitaly Maklakov (e.g. Kromeshna), realized by sending material between himself and other artists. Main collaborator is the French M.Nomized, who has been active since the 70s. The soundscape created by the project is like a combination of French 90s synth-pop, shades of noise, waves of buzz and pulsating rhythms. It is very intriguing and flows nicely from one part to the next, but remains mostly without any attention-catching elements. That’s the way it starts, at least - as the album goes further, it shrinks into mostly just play with half-rhythmic themes, none of which are really interesting. Luckily close to the end some more interesting themes appear once more, at times with speech-sampled ambient, at times with just ambient, but they don’t stay very long.

All the parts that could make a great album, at several points, but no idea really bears fruit. This creates not a sense of wasted potential, but nevertheless so much blandness, that one just knows more could be expected from these artists.

Jiituomas