No Festival of Light - Tautologia

Todella harvoin julkaisevan No Festival of Lightin albumi on aina merkkitapaus, onhan Fredrik Bergström jo kauan sitten osoittanut olevansa äärettömän lahjakas taiteilija joka osaa yllättää kuulijansa lukemattomilla tavoilla. Tautologia ei ole hänen helpoin levynsä, kuitenkaan. Sillä yhdistetään sihisevää äänimattoa, katkonaisia melodianpätkiä (mm. laina Goblinin Suspiriasta) ja erilaisia vokaalisampleja, suunnattoman kauniita pieniä äänikaaria ja tarkoituksellisen vieraannuttavaa kalseutta.

Artisti: No Festival of Light
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: Raubbau
Julkaisuvuosi: 2013
Kokonaiskesto:
40:26
Kappaleita: 2

Tuloksena - odotetusti - syntyy levy, joka on yksi sävellyksellisesti hienoimpia ambient-teoksia vuosiin, mutta ei todellakaan helppo kuunneltava. Se olisi enemmän kotonaan elektroakustisen taidemusiikin puolella kuin populaarissa (marginaali)ambientissa, koska soveltuu oikeastaan vain todella intensiivisiin kuunteluhetkiin, ei missään tapauksessa rauhalliseksi taustaksi.

Tautologia on, lukuistenkin kuunteluiden jälkeen, kiehtova, yllättävä ja sävellyksellisesti loistava teos, mutta en minä oikein osaa sille keksiä mitään soveltuvaa käyttöä. Toivottavasti se kuitenkin löytää ansaitsemansa yleisön, myös elektroakustiikan harrastajienkin piiristä.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Every new album from the very rarely publishing No Festival of Light is an event, for Fredrik Bergström has a long time ago proven that he is a boundlessly talented artist, able to surprise his listeners in countless ways. Tautologia is however not his easiest disc. On it is combined a sizzling carpet of sound, broken pieces of melody (for example, a loan from Goblin’s Suspiria) and various vocal samples, immensely beautiful short sound arcs and an intentionally alienating coldness. The result - as could be expected - is an album that is one of the finest ambient compositions in the last few years, but not at all easy listening. It would be more at home amongst electro-acoustic art music than amidst popular-marginal ambient, as it really needs intense listening and is not suitable as background music.

Tautologia is, even after numerous listens, a fascinating, surprising and compositionally brilliant work, but I can’t really figure out a function for it. I do hope it finds the suitable audiences it definitely deserves, also from electro-acoustic circles.

Jiituomas