New Risen Throne / Locust Reign - Prophets from the Abyss

Kahden ambient-projektin yhteinen cd käynnistyy ärsyttävällä puhesamplella ja komealla taustalla. Se avaa lupaavan italialaisen New Risen Throne-yhtyeen puolikkaan kiekosta. Ensimmäinen kappaleista, Prophet II, on jatkoa yhtyeen ekalle demolle (ja julkaistu myös albumilla Chants for the Cold and Dying Sun).

 

Artisti: New Risen Throne & Locust Reign
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Deserted Factory
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 62:19
Kappaleita: 11

Hiljaa kuunneltuna NRT:n osuus vaikuttaa vain tavanomaiselta dark ambientilta hillityin samplein, mutta äänenvoimakkuutta nostaessa alta paljastuu hieno synkkä äänimaisema, tyylillisesti lähinnä jostakin Lithiumin ja Raison D'êtren välimaastosta. Erityisesti kolmesta kappaleesta viimeinen, Inaden jumalaista Disconnecting States:ia muistuttava Birth of a New Disciple, on huomattavaan onnistunut. Kaikissa kolmessa on vaivauduttu miettimään mitä hyvään teemaan kuuluu, ja saatu tulosta sen mukaisesti. Ero jo varsin onnistuneeseen Flowing Ashes-albumiin on huomattava, eli yhtye on selvästi löytämässä tyylillisestä tuttuudestaan huolimatta sitä omaa terää jota siltä on kaivattukin. Ongelmana on yhä tietty kliinisyys, siis se että äänet eivät kuulosta aivan luontevilta, "tunnelmallisilta", vaan ne voi jäljittää koneeseen. Vahvempi tuotantojälki ja täyteläisempi sointi tekisi bändille erittäin hyvää. Vioistaan huolimatta kyseessä on silti sen tasoinen tavara että se palaa toistuvasti soittimeeni.

Toinen puoli, ranskalainen Locust Reign, ei pääse lähellekään samaa tasoa. Kaikki kahdeksan sen kappaleista jäävät modernin dark ambientin suureen massaan. ne ovat hyvin soundtrack-maisia sävyiltään, ja sisältävät varsin rajallisen määrän elementtejä. Muutamissa raidoissa, esim. Interlude ja #555 on kehittelemisen arvoista potentiaalia. Toiset taas, erityisesti Mouvement 10, olisi voinut sen sijaan suosiolla unohtaa kokonaan. Materiaalin suurin vika ei ole teknisellä puolella, vaan siinä että se ei kosketa kuulijaa millään tasolla. Se vain maalailee.

New Risen Thronen osuus on kuuntelun arvoinen, Locust Reignin ei.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This split album by two ambient projects starts with an annoying speech sample and a brilliant background sound. That begins the first half of the disc, created by the very promising Italian band New Risen Throne. The opening track, Prophet II, is a continuation from the project's first demo (and was also published on the album Chants for the Cold and Dying Sun). If listened to at a low volume, NRT's section seems like plain common dark ambient with down-toned samples, but when volume is added, it reveals a great gloomy soundscape with a style somewhere between Lithivm and Raison D'être. Especially the last of the three tracks, Birth of a New Disciple, is a very good piece that strongly resembles Inade's magnificent song Disconnecting States. The artists has clearly concentrated on all three tracks on adding good elements to the themes, and the results are accordingly successful. There is a definite difference with the already quite good album Flowing Ashes, which shows that the band has, despite a certain sense of already-common dark ambient elements, found a style of its own. There's still the problem of the sounds being a bit too clinical and not purely "emotional", of them being traceable to a machine and not flowing seemingly naturally. A fuller sound tone and heavier production would do a lot of good for New Risen Throne's music. Despite those flaws the music is of such quality that I do enjoy listening to it many times over.

The second half, by Locust Reign (from France) doesn't even come near to that level. All eight of its tracks vanish into the gray mass of modern dark ambient. They are very soundtrack-like in tone, and contain a rather limited number of elements. In a few tracks, such as Interlude and #555, there is some potential worth exploring, though. On the other hand some, especially Mouvement 10, should have been completely left out. The flaws in Locust Reign's music isn't really technical, it's the fact that it doesn't reach its listener in any way. It just paints scenes.

New Risen Throne's part is definitely worth a listen. Locust Reign's isn't.

Jiituomas