Nest - Trial of the Unwary

Nest luottaa myös toisella kokopitkällään bulgarialaiseen Corvus Recordsiin ja mikä ettei, hyvin yhteistyö tuntuu sujuvan. Tälläkin kertaa levystä on olemassa myös spesiaaliversio, kahden Cd:n digipack. Tuo 99 kappaleen keräilykappale taitaa olla loppuunmyyty, joten kiirehtimättömien on tyydyttävä ihan perusversioon ilman bonus-Cd:tä. Tuotakoon esille tuon spessun selvästi kiinnostavin yksityiskohta: siltä löytyy cover legendaarisen Skepticism-yhtyeen biisistä The Gallant Crow jopa 14 minuutin mitassaan! Meinasi leuka loksahtaa ensi kertaa asiasta kuullessani. Mainiota! Ei liene tarpeen todeta, että kyseiset bändit, kuten myöskään originaali että tämä coverbiisi, eivät ole aivan kuin kaksi marjaa…

 

Artisti: Nest
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Corvus Records
Julkaisuvuosi: 2007

Kesto: 68
:20
Kappaleita: 7

Mielenkiintoisena ja kenties vähän yllättävänäkin kuriositeettina huomasin myös tämän Nest-Cd:n olleen virallisella Suomen jakelijallaan Fireboxilla myydyin levynsä maaliskuussa 2007. Toivottavasti tähän ei ole vaikuttanut mitenkään se, että ovat kaupanneet Nestiä määritelmällä "apocalyptic folk" - tuskinpa. Artisti itsekään ei miellä musiikkiaan apokalyptiseksi taikka folkiksi, puhumattakaan millaista musiikkia tuolla määreellä yleisesti kuvataan.

Kansipaperi kertoo levyä työstetyn vuosien 2003-2006 välillä, joten ihan hetkessä hutaistu se ei ole. Toisaalta maallikkona (tai no, olenhan minä 80-luvulla rakentanut itse 5-kielisen kanteleen ja sillä jotkut Ukkonooat osannut soittaa…) arvioisin kanteleen soitosta löytyvän soittovirheen ainakin kakkosbiisistä Claw and Fang (noin seitsemän minuutin kohdalla). Mikäli kyseessä ei ole virhe, sitten puuroutuminen vain kalskahtaa siltä. Pääsääntöisesti kuitenkin sävel soi kanteleella hienosti.

Tyyli on edelleen hyvin tunnistettava eikä bändiä oikein voi sekoittaa mihinkään toiseen, kantele on kuitenkin niin harvinainen soitin ambient-genressä. Nestin ambient on saanut aavistuksen enemmän rytmisyyttä luidensa ympärille, mitä pidän hyvänä asiana. Erityisesti siksi, että näin voi karistaa vähän bändistä huokunutta new age -soundia, jolle en helposti lataa positiivisia määreitä. Ei tuosta vaikutelmasta nytkään voi sanoa kokonaan eroon päästävän vaikka kyllä siihen Woodsmoke-Cd:llä (2003) tottuikin. Esimerkiksi biisien The Mire ja The Turning of the Tides taustalla soiva ambient-matto kuulostaa jo siltä, että äänimaisemaa ei ole luotu ihan pelkästään "syntetisaattorin tehdasasetuksilla". Hunt puolestaan hakee eroavuutta ja ilkeyttä säröstä, siinä onnistuenkin, mutta kappale kompastuu hieman omaan massiivisuuteensa, olisin pikkaisen typistänyt 15 minuutin mitastansa.

Kehitys soundirintamalla tuo myös tarttuvuutta lisää, mutta toisaalta tältä levyltä en osaa valita yhtä selkeää hittibiisiä, kuten debyytiltä ilmestyessään suuresti viehättänyt The Silvershade Lynx. Tietty puuduttavuus vaivaa kokonaisuutena, vaikka äänimaisema tuo välillä mieleen hienosti jopa elokuvien soundtrackit. Tästä hyvinä esimerkkeinä Kontio, joka tosin tuo enemmän mieleeni Irlannin aavat nummet kuin kalevalaiset korvet sekä varsin tarttuvan melodiakulun omaava päätösraita Across the Waters. Näissä on sellaista ponnekkuutta kuin voisi olla useammassakin kappaleessa. Kritiikistä huolimatta siis reilusti plussan puolelle!

Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot