Necrophorus - Imprints

Peter Anderssonin lukuisista projekteista Necrophorus on jäänyt minulle lähes täysin tuntemattomaksi. Olen aikaisemmin elänyt siinä käsityksessä että projektinimikkeellä Andersson on luonut vapaamuotoisempaa dark ambientia joka ei ole sidoksissa pääprojekti Raison D´êtren existentialistiseen tarkoitusperään.

 

Artisti: Necrophorus
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Wrotycz Records
Julkaisuvuosi: 200
7
Kesto: 50:15

Kappaleita: 3

Tuore Necrophorus-teos Imprints ei kuitenkaan ole tyyliltään lähelläkään mitään mitä voisi kutsua "dark ambientiksi". Se on pikemminkin jatke vanhalle Atomine Elektrinelle (siinä missä Atomine Elektrine-projekti itsessään on ottanut askelia huomattavasti abstraktimpaan suuntaan). Tämä tarkoittaa siis lähinnä sellaista hieman retrohenkistä avaruusambientia millaiseksi "klassinen" ambient yleensä mielletään, avaruusaaltoja, kosmisia syntikkakuvioita, utuisten tähtisumujen heijastuksia ja niin edelleen.

Levy sisältää kolme raitaa, nimeltään Imprints Variation I-III. Näistä variaatiot I ja II ovat selkeästi sitä, eli ovat saman peruskappaleen kaksi eri versiota, joissa kuitenkin on erilaiset soundit mutta täysin sama kulku: hyvinkin abstraktista ja aluksi epämääräisesti (kaiuttimilla kuultuna, kuulokkeet tuovat kokonaisuuden paremmin esiin) vellovasta äänimassasta nousee hiljalleen esiin enemmän enemmän rakennetta, joka hiljalleen huipentuu tyylikkäästi oikein klassisen tyyliseen "avaruusmelodiaan", josta sitten taas vaivutaan takaisin epämääräisempään äänimereen. Kolmas variaatio on livenä improvisoitu, ja poikkeaa huomattavasti kahdesta edellisestä vaikka on soundimaailmaltaan täysin yhteneväinen. Tässä viimeisessä raidassa on enemmän monipuolisuutta ja seesteisempi tunnelma, mutta improvisaation hieman hapuileva tuntu on selkeästi läsnä.

Kuten jo mainitsin, on tässä paljon enemmän sitä vanhan Atomine Elektrinen tuntua kuin uudessa Atomine Elektrinen Nebulous-albumissa. Siltikään Imprints ei nouse Peter Anderssonin nykytasolla mitenkään erityisen loistavaksi teokseksi. Synkkää, "syvää" tai painostavaa se ei ole nähnytkään - sen sijaan keveämmän ambientin ystäville tämä on oikein suositeltava hankinta.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot
 

Necrophorus is one of Peter Andersson´s numerous projects I am not very familiar with. I have earlier had the idea that this i a project for creating more unfettered dark ambient, free from the existential goals of Raison D´être.

The fresh Necrophorus CD Imprints is quite far from anything that could be labelled as "dark ambient", however. It strikes me more as a continuation to old Atomine Elektrine (with the project Atomine Elektrine itself having taken steps in a more abstract direction). This means something more in the direction of "classical" ambient with a retro feel to it: space atmospheres, cosmic synth patterns, distant nebular reflections and so forth.

The record contains three tracks, titled Imprints Variation I-III. Variations I and II are exactly that, two versions of the same basic composition, with somewhat different sounds but the progression is the same: from a very abstract and diffuse (headphones make the whole more coherent) churning sound mass it evolves slowly towards a more structured form, to culminate stylishly in a very classic type "space melody" and then revert back into diffusion. Variation III is a live improvisation and differs noticeably from the first two, although it fits into the same sound palette. This final track is more diverse and serene in it´s mood, but the insecure feel of improvisation is also clearly present.

As I already mentioned, this sounds much more like Atomine Elektrine than the new Atomine Elektrine album Nebulous does. Even so, Imprints does not take a very high position on Peter Andersson´s very high standards. Fans of dark and "deep" atmospheres should look elsewhere, but for those into lighter forms of ambient this is a very recommended release.

John Björkman