Musti Laiton - Megacity Chillout | ||
|
||
Kotimainen pitkän linjan kokeellisen musiikin projekti Musti Laiton on nyt saanut ulos kolmannen täyspitkänsä. Yhtyeen materiaali on ammattitaitoista, mutta varsin vaikeaa lähestyä. Varsinkin mainio 14- minuuttinen avausraita Expanding Fintelligent Design, jossa suriseva tausta saa seurakseen pitkän Mauri Pekkarinen-samplen, ja vokaaliensa taustalla mainiosti sykkivä Crazy Snake, osoittavat yhtyeen kykenevän mitä mainioimpaan tunnelman luontiin. Tyylikäs tuotantojälki kautta linjan saa arvostamaan levyn heikompiakin osuuksia. |
Artisti: Musti Laiton |
|
Itselleni ei esim. Megacity
Nights avaudu kuin yleisenä häröilynä, mutta
se sopii silti mielestäni albumin kokonaisuuteen aivan hyvin. Ja kun
nimiraidalla mennään kitara-ambientin puolelle, sekin soljuu täysin
luontevasti mukaan. Kaikesta huolimatta jäin vahvan alun jälkeen
kaipaamaan uusia yllätyksiä, koska tällaisenaan albumin ensimmäiset
20 minuuttia ovat todella vahvoja, ja loppuaika käytetään
niistä hiljalleen laskeudutaan pois. Toisaalta - levyn nimen mukaisesti
tässäkin voi olla oma pointtinsa.
Kiehtovaa kokeellisuutta joka tapauksessa. Ei erityisen
radikaalia, eikä varmastikaan minkään sortin puristeille
soveltuvaa. Mutta hemmetin hyvin tehtyä ja usein kekseliästäkin. Jiituomas |
||
|
||
|
||
The long-term Finnish experimental project, Musti Laiton, has now published its third full-length work. The band's material is very professional-like, but hard to approach. Especially the excellent 14-minute opening track, Expanding Fintelligent Design,on which a drone is eventually joined by a long speech sample of Finnish politician Mauri Pekkarinen, and Crazy Snake, with a nifty pulse behind its vocals, show that this group can crete extremely clever moods. A stylish production quality throughout the way makes one appreciate even the album's weaker parts. For example, to me Megacity Nights does not open up at all as more than just common fooling around, yet it fits in with the other material on the album just fine. And when the title track turns out to be guitar ambient, that too goes in very naturally. Nevertheless, I was left wanting more surprises after the beginning, because as it is, the first 20 minutes are really strong, and the rest is just coming down from that. On the other hand - the album being called what it is, that too may well be the point. Intriguing experimentation in any case. Not that radical,
and certainly not for purists of any kind. But damn well made, and often
quite innovative, too. Jiituomas |