Lieneekö sattumaa että Moljebka Pvlsen neljäs kokopitkä Tamon julkaistiin vain muutamaa kuukautta suomalaisen Gelsominan Disease with a Purpose:n jälkeen? Droneguru Matias Josefsonin uudella tekeleellä on nimittäin paljon yhteistä tämän tuoreen ylistetyn kotimaisen noisealbumin kanssa. Se, että levyn on pistänyt pihalle hieman rankemman profiilin levymerkki Segerhuva, kertoo jo että kyse ei välttämättä ole yhtä hienovaraisesta kylmästä ambientista kuin Josefsonin aiemmilla levyillä.

Tuttua Moljebka-tyyliä löytyy toki, mutta normaalin minimalistisen kehityksen sijaan Tamon puhkeaa jo kakkosraidalla viiltävän sirisevään puhtaaseen noiseen. Yhteistä Gelsominan kanssa on se, että molemmat erottuvat tavanomaisesta "harsh" noisesta sisältämällä paljon hienovaraisesti säädettyjä äänikerroksia päällimmäisenä pauhaavien meluvallien alla. Tämä luo aivan uudenlaista sävyrikkautta, vaikka meno muuten on juuri niin korvia raastavaa kuin kuuluukin.

Levy on jaettu kappaleisiin, mutta oikeastaan se kulkee yhtenä jatkuvana virtana. Meluisat osiot vaihtuvat saumattomasti pehmeämpiin suvantovaiheisiin, jotka kuitenkin ovat Moljebka Pvlselle harvinaisen staattisia, ikään kuin luoden odotuksen tunteen seuraavaa armottoman kylmää melupyyhkäisyä varten. Kun meluvallit alkavat puuduttamaan, siirtyykin huomio muihin kerroksiin, joissa alkaa tapahtua entistä enemmän. Melu muuttuu ambientiksi, ilman että itse melu katoaa mihinkään. Loppuun lisätty A bird is not an animal-raita on alunperin tehty lyhytelokuvan ääniraidaksi ja tyyliltään varsin yllättävä, mutta sopii hyvin "kevyemmäksi" jälkiruoaksi.

Lopujen lopuksi Tamon on kuin onkin taattua Moljebka Pvlsea - kylmää, epäinhimmillistä ja mestarillisen hienovaraisesti muokattua. Tämä on vain Moljebka Pvlsea aggressiivisempana kuin koskaan. Nerokas ja rajoja rikkoja albumi.

John Björkman