Samudaya on artistin oman kuvauksen mukaan jatko Duhka-albumille (2003). Se on melkoista oman riman nostamista, sillä Duhka on yksi Moljebka Pvlsen - ja koko dark ambient genren - hienoimpia teoksia. Haaste kuitenkin onnistuu, sillä vaikka Samudaya ei samalle tasolle ylläkään, se pääsee lähelle. Mielestäni se kuitenkin muistuttaa enemmän Mathias Josefsonin hillityimpiä ambient-albumeita kuin angstintäyteistä ääritettä edeltäjäänsä. Oli miten oli, se on joka tapauksessa äärettömän kaunis.

Kasetin A-puolen On the Origin of Suffering nousee suoraan projektin parhaiden luomusten joukkoon, ja Moljebka Pvlsen skaalassa se on valtava kehu. B-puolella on joukko hajaääniä ja häiriöitä, jotka pudottavat sen “vain” jonkin verran hyvän keskitason yläpuolelelle. Fakta ilmiselvästi on, että Josefson osoittaa kerta kerran jälkeen kykyä luoda muuttuvia, kiehtovia äänimaisemia, joita leimaa lämmön puute mutta silti samalla vahva läsnäolon tuntu. Tällä kasetilla tuo veikutelma on todella voimakkaasti läsnä.

Mahtavaa ambientia, hetkittäin tutuissa tunnelmissa mutta silti niin täynnä sävyjä ja muuttuvuutta että ennen kuin huomakaan, ollaan jo uusissa - vähintäänkin yhtä hienoissa - maisemissa.

Jiituomas

Samudaya is, according to the artist’s own description, a continuation to Duhka (2003). This is quite the raising of one’s own bar, as Duhka is one of the finest works of Moljebka Pvlse - and the whole dark ambient genre. The challenge is met, though, because while Samudaya does not reach the same level, it gets very close. In my opinion, it nevertheless resembles more Mathias Josefson’s more restrained ambient albums than its angst-filled sibling. Anyhow, it is utterly beautiful. The A-side track, On the Origin of Suffering, rises immediately amidst the best works of the artist, and in Moljebka Pvlse terms, that’s a high indeed. The B-side has a bunch of dissonant sounds and distortions that make it fall “just” to a level above good, recommendable works. That fact obviously is that Josefson keeps showing his ability, time and again, to create soundscapes that mutate and fascinate, with a distinctive lack of warmth yet a clear sense of immediate presence. On this tape, that impression is very strong.

Brilliant ambient, in occasionally familiar tones, yet so full of shades and changes that before one recognizes such familiarities, the music has already moved on to new - at least as fine - parts.

Jiituomas