Moljebka Pvlse - Driftsond


Äärettömän tuottelias Mathias Josefson on taas saanut ulos yhden albumin lisää. Tällä kertaa hän on taas liikkeellä yksin, ja tyylilajina on nyt jo varhaisemmista töistä tuttu kylmähkö äänimaisema. Se on kuitenkin kylmä hyvällä tavalla, olematta kliininen tai tylsä. Jo aivan alusta asti on selvää, että yksinkertaiselta kuulostavan maton täyttää uskomaton sävyjen kirjo. Seassa on sekä hienovaraista ujellusta että jotakin joka kuulostaa venytetyltä naislaululta, mutta tuskin on sitä, ja niin edelleen. Tällä levyllä ambientin jatkuvuus ja varhaisten elektroakustikkojen pikkutarkkuus yhdistyvät saumattomaksi äänen virraksi, joka sieppaa mukaansa.

Artisti: Moljebka Pvlse
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Gears of Sand
Julkaisuvuosi: 2007
Kokonaiskesto: 54:59
Kappaleita: 4


Driftsond ei näistä kehuista huolimatta ole aivan yhtä loistava kuin Moljebka Pvlsen parhaat teokset Sadalmelik (2002) ja Dvnkl (2006), mutta erittäin hieno se on silti. Erityisesti siksi, että se on tuotettu niin hyvin että äänenlaatu pysyy puhtaana hyvinkin kovaa soitettuna ja jopa keskinkertaisilla audiolaitteilla, mistä seuraa että se pääsee missä tahansa kunnolla oikeuksiinsa. Sillä tässä on kyseessä nimenomaan sellainen ambient-albumi, joka on parhaimmillaan kuunneltuna riittävillä äänenpaineilla. Silloin sen jokainen sävy erottuu juuri niin kuin pitääkin.

Sitä kaikkein "todennäköisintä" Moljebka Pvlsea: monisävyistä äänimaisemaa joka on tehty suunnattomalla lahjakkuudella ja jonka ääreen tahtoo toistuvasti palata.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The ever-productive Mathias Josefson has gotten yet another album out. This time he's all by himself again, dealing with the cold soundscape style familiar from several of his earlier works. Cold in the good sense, without being clinical or boring. From the start it's very obvious that the simple-seeming layer of flowing music is actually full of various tones. Within it are things like subtle squeals, something that resembles stretched female vocals (but probably isn't), and so on. On this album, the continuity of ambient and the precision of early electro-acoustics combine into a seamless flow of sound, one that captures the listener immediately.

Despite all this praise, Driftsond isn't quite as brilliant as Moljebka Pvlse's best works, Sadalmelik (2002) and Dvnkl (2006), but it is damn fine nevertheless. Especially because it has been produced so well that the sound quality stays clean even when played loud on mediocre equipment, meaning that it gets heard the right way everywhere. And this is indeed an ambient album that deserves being played at high volume, because that's when all of its shades are heard the way they should.

This is Moljebka Pvlse of the "most probable" kind: a multi-faceted soundscape, created with immense talent, and something that one wants to hear again and again.

Jiituomas