Megaptera - Disturbance Ritual


Teollisen äänimaiseman kärkikastiin lukeutuva tulkitsija Megaptera ei toivottavasti kaipaa tarkempia esittelyjä. Tämä vähän keikkaileva orkesteri esiintyi Norjan Kristiansandissa Club Quartissa 6.7.2005 vahvistettuna säveltäjäherra Nyströmin pitkäaikaisella yhteistyökumppanilla Magnus Sundströmillä (mm. The Protagonist, Des Esseintes). Vendlus julkaisi konsertista erittäin rajoitetun painoksen (vain 199 kpl) CD:n ja näin pieni määrä laittaa hieman ihmetyttämään, sillä menekistä ei varmaankaan ole tarvinnut olla huolissaan.

Artisti: Megaptera
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Vendlus
Painos: 199 kpl
Julkaisuvuosi:
200
6
Kesto: 36:08
Kappaleita: 5

Julkaisu puolustaa paikkansa, koska kovinkaan moni ei ole päässyt kokemaan Megapteraa livenä tämän 15 vuotisen uransa aikana ja luultavasti bändi laittaa pillit pussiin vuoden 2006 jälkeen. Sitä ennen on tulossa vielä muutama massiivinen (uusinta)julkaisu juhlavuoden kunniaksi.

Liven materiaali on painottunut (4/5) kahteen suorastaan klassiseen tuotokseen: The Curse of the the Scarecrow -CD (Relapse, 1998) sekä Beautiful Chaos -MCD (Fever Pitch, 1996/8). Minulla ei suinkaan ole valittamista asian suhteen, sen verran lujaa materiaalia näiltä on poimittu. Ja se vähän harvinaisempi kappale on alun perin 13 vuotta sitten sävelletty Shadow land (löytyy Slaughter Productionsin Death Odors -kokoelmalta). Biisit eivät kuitenkaan ole toistensa hiilikopioita, esimerkiksi keikan päättävä Final Day kuullaan kolmisen minuuttia pidempänä versiona kuin mainitulla MCD:llä. Ja kuten koneellisten bändien livelevyissä usein, soundien suhteen ei tarvitse olla huolissaan, ne toimivat kyllä. Itse asiassa mainitun MCD:n kappaletta Sleep on mielestäni soundiensa puolesta saatu ilmavammaksi lisäämällä siihen elokuvasampleja ja Sundströmin panos päivittää version oivasti tuoreemmaksi.

Levyn parhaimman biisin tittelin saa vähemmän yllättäen Don't Desecrate the Dead, joka muutoinkin lukeutuu Megapteran klassikkokappaleisiin. Sen hitaaseen ja raskaasti junnaavaan tahtiin voisi vaikka moshata, perusvireestä tulee mieleen paalutuskoneen pauke. Tämä biisi onkin muuten lähes sekunnilleen samanpituinen kuin The Curse…-pitkäsoitolla oleva versio, alkuperäisessä on tosin aavistuksen kirkkaammat soundit. Sen sijaan liveversiossa "tapahtuu enemmän", erilaisia ääniä ja elokuvasampleja sinkoilee ilmoille monipuolisemmin ja rumpujakin on paranneltu.

Levyn suosittelusta ei liene hyötyä, sillä painos saattaa olla melko lopussa. Vaativa artisti on ollut itsekin tyytyväinen tähän livelevyyn, joten siltäkin kannalta sitä voi pitää onnistuneena.

Kimmo Niukko


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot