Kouhei Matsunaga - Complicated High Still Now...

 

Kouhei Matsunagan lyhyt albumi sisältää merkillistä "post-noisea", jossa oudot ohuet äänet limittyvät toisiinsa kollaasinomaisella tavalla. Pakkaa sekoittavat entisestään pahaenteisesti huokailevat hitaat vokaalit. Kaikki on katkonaista, niin että juuri kun rytmiin tottuu se katoaa tai sotketaan irtoäänillä. Kuvitelkaa puoliväli stereotyyppisestä elektroakustiikasta ja oudosta japaninoisesta, niin pääsette lähelle.

Artisti: Matsunaga, Kouhei
Formaatti:
CD-R
Levy-yhtiö: Autarkeia
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: 211 kpl

Kokonaiskesto: 36:26
Kappaleita: 4

Kaikessa sekasorrossa kokee huolellisen tekemisen tunnun, niin että kuulija kokee seuraavansa harkittua luomusta pelkän satunnaisuuden sijaan. Paloihin on helppo ihastua, mutta kokonaisuus jättää kovin kylmäksi - ehkä juuri siksi että mitään kokonaisuutta ei oikeastaan pääse muodostumaan. Parhaimmillaan levy on pitempään kehittyvissä osissaan, erityisesti Purple Fish on White Night -raidalla, mutta hienoimmat yksityiskohdat ovat avausraidan hajanaisimmissa osissa.

Taidokas, mutta ei oikeasti kiinnostava.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Matsunaga's short album contains weird "post-noise", in which strange thin sounds cross in a collage-like manner. This is further mystified by ominous, sighing vocals. Everything is sporadic, so that as soon as one gets used to a piece of rhythm it either disappears or is destroyed by individual sounds mixed into it. Imagine something half electroacoustic and something half Japanese noise at its weirdest, and you can get an idea what this is like. In all the confusion and chaos one still gets the feel of careful performance, so that all this seems intentional and composed instead of just random. the pieces are easy to like, but the whole leaves me cold - mainly because no "whole" is actually built. The album is at its best during the parts that get time to develop, especially on the track Purple Fish on White Night, but the finest individual parts are on the opening track.

This is a skillfully made album, but not really very interesting.

Jiituomas