Marspiter - Ultionis

Marspiter on todella yllättävä kokemus. Yhtye tekee tavaraa, jonka luokittelu olisi perinteinen "martial industrial", mutta käytännössä "dark martial ambient" olisi lähempänä totuutta. Materiaali on tasaisesta militantista rytmistä, epäselvistä kuoroäänistä ja muutamista harvoista lisäinstrumenteista rakennettua. Soundi on ilmeisen tahallisesti hiukan tunkkainen, mutta volumen lisääminen nostaa esiin upean kirjon nyansseja. Kaiken tämän tuloksena on synkän tehokas kuva marssivista armeijoista, painostavuudesta ilman genreä usein leimaavaa ideologista painolastia.

 

Artisti: Marspiter
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Somnambulant Records
Julkaisuvuosi: 2005
Painos: 300 kpl. (special ed. 50 kpl)
Kokonaiskesto: 35:24
Kappaleita: 10

Ultionista on pakko lähestyä kokonaisuutena, jolloin sen synkät melodiat ja ahdistava tunnelma pääsevät todella oikeuksiinsa. Levyllä ei ole yhtäkään irrallista "hittiä", se on selkeä yhtenäisteos. On silti todettava, että vahvimmat hetket ovat keskivaiheilla, kappalesarjassa Immanitas - Legionis - Malevolentia, ja yksittäisenä raitana eniten erottuu Perpetuus Pugna. Marspiter on ehdottomasti taustamusiikkia, mutta tätä ei ole syytä ottaa haukkuna. Kyse on nimenomaisesti tasokkaasta mielentilamusiikista joka vain on satuttu tekemään militantti-industrialin keinoin. Tästä nouseekin itse asiassa suurin kehuni: ensimmäistä kertaa vuosiin tässä tavataan artisti, joka onnistuneesti kykenee käyttämään valitsemiensa, jo pahasti kliseytyneiden, genrejen palasia luodakseen tyylillisesti jotakin todella uutta. Äänimaisema on usein lähellä Raison D'êtrea tai varhaista Coph Niaa, jos niihin lisäisi vaimean patarummun ja rautasaappaita. Silti tulos on selkeästi artistin oma.

Suhtautukaa tähän riittävä ennakkoluulottomasti, niin tajuatte että kyseessä on ehdoton helmi.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Marspiter is a real surprise. They make music that's usually classified as "martial industrial", but "dark martial ambient" would be closer to the truth. The material is built from a steady militant rhythm, unclear choral sounds and some few other instrument parts. The sound is - apparently intentionally - a bit musty, but as volume is raised, it reveals a brilliant scope of nuances. All this produces a view of marching armies, of oppressiveness without the usual political dead weight the genre is known for.

Ultionis must be seen as a whole. That way its gloomy melodies and disturbing mood truly get what they deserve. There are no individual "hits" among the tracks, it's clearly a holistic work. What must be stated, though, is that the strongest moments are around the middle - during the series of Immanitas, Legionis and Malevolentia - and that the most distinct track is Perpetuus Pugna.

Marspiter is clearly background music, but that shouldn't be seen as negative. This is excellent mood music that just happens to be created through the means of militant industrial. From this actually rises my biggest compliment: for the first time in years, what we have here is an artist who successfully utilizes the overly clichéd pieces of his chosen genres to create something truly new. The soundscape is often quite similar to Raison D'être or early Coph Nia, if you'd add a muted drum and jackboots to them. Yet the end result is clearly Marspiter's own.

Approach this without prejudice, and you'll realize it's a real gem.

Jiituomas