Loco_Motive - Orthodoxing the Heterodox


Loco_Motiven tyyli on muokkautunut hyvin luontevana jatkumona edellisistä julkaisuista. Sisäisesti loogisena mutta muuten hyvin outona kokeellisuutena, jossa kohisevat tausta ja keinotekoisen oloiset rytmit sekoittuvat. Levy tuo hyvin läheisesti mieleen Chaos Researchin viimevuotisen julkaisun: se on aivan samalla tavoin jossakin hyvin kekseliään ja tyhmällä tavalla kornin välimaastossa, niin että yhdellä kuuntelukerralla albumi kuulostaa vain huonolta, toisella nerokkaalta.

Artisti: Loco_Motive
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: ArzRecords
Julkaisuvuosi: 2007
Kokonaiskesto: 55:51
Kappaleita: 11
Muutaman raidoista kohdalla jäädään joka kuuntelulla vain toiselle puolelle: Visus Crystallus on poikkeuksetta hieno, ja kyllästetyllä kuorolaululla rakennettu Redeemer aina tylsä. Jos tätä alkaa analysoida liikaa, jää kokonaisuudesta helposti kehno maku suuhun. Mutta jos sen sijaan antaa levyn soida taustalla ja kohtelee sitä kuin vapaata jazzia, se toimii yllättävän hyvin, ja kliinisten sävyjen, hienon taustan ja pakettiin liimattujen biittien sekoitus viihdyttää mainiosti. Nautittava siis oikeissa olosuhteissa, niin se on hyvä.

Jiituomas
Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Loco_motive's style has mutated in a very natural way from their previous works. It is now a sort of internally logical yet highly weird experimentalism, where a noisy background and very artificial-sounding rhythms mix. The album is highly reminiscent of the Chaos Research album published last year: it is similarly somewhere between highly innovative and stupidly corny, so that on one listen it may sound just bad, on another brilliant. Some tracks faal always on one side: Visus Crystallus is always excellent and the saturated choir based Redeemer always boring. Analyzed too carefully this album easily leaves a bad taste, but if it's just played in the background and treated like free jazz, it works surprisingly well, and the mixture of clinical tones, fine backgrounds and added beats is quite entertaining. Thus, if enjoyed under the right circumstances, this is a good album.

Jiituomas