Loco_Motive - SI

Kotimainen Loco_Motive on pitkän haeskelun jälkeen lopultakin löytänyt oman tyylinsä, ja etsintä on totisesti kannattanut. SI jatkaa monelta osin siitä mihin Orthodoxing the Heterodox-albumin (2007) parhaat osuudet jäivät. Jazz-pohjainen kokeellisuus on todella haastava lajityyppi, ja Loco_Motive tekee homman hyvällä tyylillä. Kautta linjan ollaan ovelassa, hillityssä konetaustassa, jonka päälle tehdään vapaan jazzin kuvioita.

Artisti: Loco_Motive
Formaatti:
12"
Levy-yhtiö: ARZ Records
Julkaisuvuosi: 2011
Kappaleita: 6

Levyn helmiksi nousee kaksi selkeästi muiden yläpuolella olevaa raitaa: Sanna Tannisen saksofonin (jota muutenkin on levyllä paljon, ja hienosti käytettynä) hallitsema John Coltrane -henkinen Détournement, ja lähes ambientiksi ilmeisen tahallaan jätetty todella hieno La Société du spectacle. Muutkin ovat erittäin onnistuneita. Tuotantojälki on loistava - mikä ei toki yllätä levyssä jonka on taltioinut ja tuottanut Mika Rintala (Verde), analogisin old-school -putkivälinein. Musiikillisesti erinomainen kokonaisuus on myös saanut ansaitsemansa paketoinnin, meripihkanvärisellä läpikuultavalla vinyylillä ja sopivan kryptisillä kansilla.

Tätä levyä todellakin kannatti odottaa, ja toivon hartaasti, että yhtye löytää kuulijoita niin kokeellisista kuin jazz-piireistäkin. Perusteita siihen ainakin olisi. Jazz-experimentalin kirkas helmi, ei yhtään vähempää.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The Finnish Loco_Motive has, after a long search, finally found its own style. The search has been totally worth it. SI continues mostly from where the best parts of Orthodoxing the Heterodox (2007) left off. Jazz-based experimentalism is a very hard genre to do well, yet Loco_Motive does so with flair. The album is based on clever, restrained machine backgrounds, on top of which are performed figures of free jazz. Two track rise out of the many as best: John Coltrane -like Détournement, dominated by Sanna Tanninen’s saxophone (which sees a lot of very good use on other tracks as well), and the great La Société du spectacle, which seems to have been intentionally left as almost ambient. All the others are highly successful, too. The production quality is splendid, which of course is no surprise, given that the album has been recorded and produced by Mika Rintala (Verde), using old-school analog tubes. This musically excellent whole has also been given the publication format it deserves, a transparent amber-colored LP, packaged in a suitably cryptic-looking sleeve.

This is an album totally worth the wait, and I sincerely hope the band will find audiences amongst fans of both experimental music as well as jazz. They have grounds for that, certainly. SI is a true gem amidst jazz-experimental, nothing less.

Jiituomas