Lithivm - Threshold to Disharmony

Periaatteessa voisin täysin rehellisesti sanoa ettei eskilstunalaisen Lithivmin debyytti sisällä mitään uutta. Se kierrättää kaikkia niitä kliseitä, joista sen taustalla olevat genret ovat hyvin tunnettuja. Tyylilajina on nimittäin sekoitus death industrialia kolinoineen ja elokuvasampleineen, erittäin "CMI-soundista" dark ambientia ja juuri sellaista hälykokeilua jota esim. L.E.A.K. on jo meille saman yhtiön leivissä tarjonnut.

 

Artisti: Lithivm
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2003

Kokonaiskesto:
45:22
Kappaleita: 9

Mutta kuten popissa, myös kokeellisessa musiikissa voi olla välillä kyse yksinomaan siitä miten tuttuja palasia osataan käyttää, ja se on asia jonka Gustaf Hildebrand kiistatta hallitsee. Threshold to Disharmony on selvästi paljon enemmän kuin osastensa summa ja hallittu kokonaisuus, jopa silloin kun sortuu liian hajanaiseen kokeilullisuuteen (nimikappale ja Monstrum) tai jo vähän turhankin tuttuun karusellisoiton sekoittamiseen osaksi kollaasia (Disturbed Asylum). Levyn parhaat kappaleet (Last Sleep ja molemmat City of Machines:in segmentit) noudattavat keskenään samakaltaista kaavaa, hidasta ja matalaa rytmiä jonka yhteydessä on korkeammalta tulevia lisäelementtejä, joista muodostuu yhdessä kuva yksinäisistä koneista autioissa tehdashalleissa - mikä on selvästikin ollut artistin tavoitteena. (Kuuntelemalla Hildebrandin Karjalan Sissien Miserere-levylle tekemän kappaleen Dagen Då Fingrarna Gick Av I Fabriken ja kuvittelemalla siihen hieman lisää kaikua pääsette varsin lähelle albumin tunnelmaa.)

Jos Threshold to Disharmony sisältäisi vähän enemmän omaperäisyyttä ja vähän vähemmän itsetarkoituksellista kikkailua sanoisin sitä erinomaiseksi. Näillä antimilla se on vain "oikein hyvä", mutta lupaa vahvaa ja kiinnostavaa tulevaisuutta.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

I could honestly say that the debut album of the Eskilstuna-originating Lithivm contains nothing new. It recycles all well-known clichés that the genres it has been influenced by are famous for. The musical style itself is a mixture of death industrial with its clangs and movie samples, very "CMI-ish" dark ambient and precisely the kind of experimentation that projects such as L.E.A.K. have already recorded on the same label. But like in pop music, also Experimental can sometimes be purely dependant on how well the familiar pieces are used. And that is something Gustaf Hildebrand is undoubtedly skilled at.

Threshold to Disharmony is clearly much more than the sum of its parts, and a definite whole, even when it slips into too distractive experimentalism (title track and Monstrum) or to mixing a bit too familiar carousel sounds to the soundscape (Disturbed Asylum). The best tracks of the album (Last Sleep and both segments of City of Machines) follow a similar style with one another, one of slow, low rumbling rhythms combined with other higher-sounding elements. Together those form a definite feel of forgotten machines inside empty industrial halls - which clearly seems to have been the artist's intent. (By listening to the Hildebrand-written Dagen Då Fingrarna Gick Av I Fabriken on Karjalan Sissit's Miserere and imagining that it has a lot more echo, you can get a quite good idea of what this album sounds like.)

If Threshold to Disharmony included a bit more originality and a bit less experiments-for-experimentation's sake elements, I'd call it an excellent album. Without those changes, it's just very good, and a promise of stronger, more interesting things to come.

Jiituomas