Letum - Broken

Ruotsalaisen Letumin esikoislevy Entrance to Salvation ilmestyi vuonna 2001 eikä tainnut sen kummemmin jäädä kenenkään mieleen muuna kuin "CMI-darkambient-tusinatavarana". Toinen albumi Broken lupaa karkeampaa menoa, ainakin aluksi.

 

Artisti: Letum
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 55:24

Kappaleita: 10

Levyn avaava Solititation nostaakin saman tien odotukseni korkealle: todella karkean likaista death industrial-soundia joka tuo mieleen sekä vanhan hyvän Megapteran että Controlin julmat soundit. Muutaman minuutin päästä kappale puhkeaa eeppisiin syntikkamelodioihin mikä vähän yllättää, mutta toimii mielenkiintoisena yhdistelmänä. Seuraava Attempt (Failure) seuraa samoja merkkejä alkaen hienon likaisin industrial-soundein, mutta puhjeten pian eeppisiin tuomiomelodioihin (paitsi että tällä kertaa huomattavasti kornimmin). Tästä eteenpäin levy vajoaa vain yhä syvemmälle omaan suohonsa, eikä aloitusraitojen hyvistä puolista ole pian jälkeäkään jäljellä. Tilalle tulee aina vain enemmän muka-eeppistä syntikkaneoklassista. Megapteran tyyliset hyvät assosiaatiot vaihtuvat enemmänkin sellaisten kummitusten kuten vanha Puissance tai Mortiis henkiinherättämiseen. Joillakin kappaleilla kuultavat "synkät" vokaalit ovat jotain niin kornia että hävettää. Mukaan mahtuu paljon kehnosti kopioituja elementtejä 90-luvun CMI-klassikoista, mutta yhtäkään niistä ei ole edes osattu käyttää hyvin. Viimeisen Tears-raidan Ordo Equilibrio-rippaukset ovat kaiken pohjanooteraus.

Paska levy, en suosittele kenellekään.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Swedish Letum´s debut album Entrance to Salvation was released in 2001 and I doubt in made any deeper impressions than being "another CMI dark ambient record". The second album, Broken, promises, at least to start with, something rougher and more impressionable.

The opening, Solititation gives me high expectations right away: truly rough and dirty death industrial sounds, reminiscent of both good old Megaptera and the cruel sound of Control. After some minutes the track breaks into epic synth melodies, which catches me off guard but works in a peculiar kind of way. The next, Attempt (Failure), follows the same pattern starting out with some beautiful gritty sounds but then breaking into epic doomsday-melodies (just this time a lot cornier). From here on the record just sinks deeper and deeper into its own swamp, and soon there is nothing left of the promising elements that raised my hopes in the beginning of the record. Instead there are more and more attempts at pathetic synth neoclassical. Associations like Megaptera are changed more in the direction of resurrecting the moldy ghosts of old Puissance or Mortiis. The "dark" vocals on some of the tracks are so cheesy that I actually feel ashamed for the artist. There is also plenty of room for failed plagiations of 90´s CMI classics, all mismatched and poorly used. The bottom note is hit on the final track Tears with its Ordo Equilibrio-rip.

An outright crappy record which I would not recommend to anyone.

John Björkman