L.E.A.K.in kolmas albumi, verkossa vapaaehtoista lahjoitusta vastaan jaettavana oleva Turmoil on erittäin tervetullut. Daniel Ejdeholm on kunnostautunut marginaalimusiikin tekijänä niin klassisen elektroakustiikan kuin kokeellisemman post-industrialinkin parissa. Turmoililla tarjoillaan jälleen äänimaisemaa, joka hakee molempia suuntia, mutta hyvin hallitusti ja taidolla. Välineinä on käytetty niin syntetisaattoreita kuin terästehdastakin, vahvasti improvisoiden.

Yhden raidan albumilla tyylit vaihtelevat, kuten elektroakustiikan linjaan sopiikin, mutta yhtä lähellä loppua olevaa poikkeusta lukuun ottamatta ei Ejdeholm pääse aivan samalle tasolle kuin loistavalla debyytillään The Old Teahouse (2001), vaikka osa tavarasta onkin samalta kaudelta. Musiikki liikkuu joka tapauksessa äärettömän oivallisesti, ja sitä on helppo suositella haastavamman kuunneltavan ystäville.

Hallittua kaaosta, hienolla tuotantojäljellä. Ja aitoa kokeellisuuden tuntua.

Jiituomas

L.E.A.K.’s third album, Turmoil, which is shared online in exchange for a free donation, is highly welcome. Daniel Ejdeholm has a history of making very good experimental music within both the classical electro-acoustic and the post-industrial scene. On Turmoil, he again presents soundscapes that seek both those directions, yet with a lot of control and skill. His instruments include things ranging from a steel factory to syntehsizers, with a strong sense of improvisation. On this one-track album, styles shift, as fits electro-acoustics. Excluding one bit near the end, Ejdeholm does not quite reach the perfection of his debut, The Old Teahouse (2001), even though some of the material is from the same period. The music is nevertheless most clever, and I can strongly recommend it to lovers of challenging experimental.

Controlled chaos, with a very high production quality and a visceral sense of innovation.

Jiituomas